Muhkeita ovat myös vaaliennusteisiin erikoistuneen Electoral Calculusin numerot. Helmikuun lopulla päivitetyn mallinnuksen perusteella labourista tulisi vaaleissa suurin puolue 99 prosentin todennäköisyydellä ja 95 prosentin todennäköisyydellä puolue saisi alahuoneeseen enemmistön.

Bristolin yliopiston politiikan tutkimuksen professori Mark Wickham-Jones ei kuitenkaan usko, että Starmer nukkuu öitään erityisen levollisesti.

-  Labourilla on vuori kiivettävänään vuoden 2019 vaalitappion jäljiltä. Se on jo päässyt eteenpäin osin konservatiivien antaman tasoituksen avulla, mutta pitkä matka on vielä jäljellä, hän muotoilee STT:n puhelinhaastattelussa.

Epävarmuustekijöitäkin on, kuten vaaleissa aina. Esimerkiksi uusiksi piirretyt vaalipiirit vaikuttavat tulokseen.

-  Tuskin Starmer pitää voittoa jo varmana ja jakelee ministerin paikkoja, Wickham-Jones sanoo.

IPSOSIN helmikuisen kyselyn mukaan Starmer on konservatiivipääministeri Rishi Sunakia suositumpi ja ymmärtää paremmin tavallista kansaa. Vaikka Starmeria usein arvostellaan siitä, ettei hänellä ole selkeitä kantoja, kyselyn perusteella sama vaivaa myös Sunakia: 48 prosenttia vastaajista ei tiedä, mitä Starmer edustaa, ja Sunakin tapauksessa osuus on 45 prosenttia.

Wickham-Jones ei usko, että starmerismiksi kutsuttavaa politiikkaa on vielä olemassa.

-  Labourin johtajilla on usein hankaluuksia viestiä selkeitä arvoja. Esimerkiksi (entisen konservatiivipääministerin) Margaret Thatcherin vahvuus oli se, että hän pystyi selvästi ilmaisemaan, mitä hänen konservatisminsa oli. En ole varma, tiesimmekö koskaan, mitä (entiset labour-johtajat) Tony Blair, Gordon Brown tai Ed Miliband oikeastaan edustivat.

Wickham-Jones näkee Starmerin labourilla kuitenkin yhteisiä tekijöitä Blairin ja Brownin New Labouriksi kutsutun ajanjakson kanssa. Hän sanoo kummankin muun muassa asemoituvan poliittiseen keskustaan ja painottavan puolueen yhtenäisyyttä. Ja kuten Blair, Starmerkin edusti alun perin maltillisempaa, niin kutsuttua pehmeää vasemmistoa.

STARMERIA on arvosteltu karisman puutteesta erityisesti verrattuna monissa itse keittämissään liemissä marinoituun entiseen pääministeriin Boris Johnsoniin. Johnsonin pestin päättäneet kohut ja hänen seuraajansa Liz Trussin lyhyt ja kaoottinen valtakausi ovat kuitenkin saaneet Starmerin näyttämään monen britin silmissä juuri sopivan tylsältä. Lisäksi hän on yhdistänyt omaa puoluettaan vuoden 2019 vaalitappion aikaisen johtajan Jeremy Corbynin jälkeen.

Wickham-Jones kertoo kuulleensa, että kasvotusten Starmer on huomattavasti poliittista imagoaan karismaattisempi. Professori huomauttaa, että entisenä syyttäjänä Starmer on brittipolitiikassa poikkeuksellinen, sillä tällä on ollut elämää jo ennen politiikkaa. Lisäksi Starmerin lapsuus oli vaatimaton, minkä vuoksi hän näyttäytyy paremmin tavallista kansaa ymmärtävänä kuin upporikas Sunak.

Vaalit on järjestettävä viimeistään ensi tammikuun lopulla. Ajankohdan päättää Sunak, joka on lupaillut vaaleja kuluvan vuoden jälkipuoliskolle.

Wickham-Jones pitää todennäköisenä ajankohtana marraskuun puoliväliä. Sen jälkeen olisi liian lähellä joulua, ja sitä ennen marraskuun alussa järjestetään Yhdysvaltain vaalit.

-  Markkinat eivät pitäisi siitä, jos Yhdysvallat äänestää tiistaina ja Britannia torstaina.

Joissain arvioissa vaaleja on ennakoitu toukokuulle. Wickham-Jones kuitenkin arvelee toryjen haluavan mieluummin odotella ja toivoa, että taloustilanne paranee.

YKSI labourin takaiskuista nähtiin Suur-Manchesterin alueella Rochdalessa, jossa järjestettiin helmikuun lopussa täydennysvaalit työväenpuolueen edustajan Tony Lloydin kuoltua. Labourin ehdokas vaaleissa oli alun perin Azhar Ali, jolta puolue kuitenkin veti tukensa pois tämän Israel-kommenttien vuoksi.

Ali oli sanonut muun muassa, että Israel antoi äärijärjestö Hamasin iskeä maahan lokakuussa, jotta voisi miehittää Gazan. Hän pyysi puheitaan anteeksi, mutta labour jäi ilman ehdokasta.

Voiton Rochdalessa vei labourista taannoin erotettu ja nykyisin Britannian työläispuoluetta (Worker’s Party of Britain, WPB) johtava George Galloway, jonka kampanjan keskiössä oli Gazan sota. Galloway on pitkään arvostellut Israelia ja tukenut palestiinalaisia. Voitonpuheessaan hän lähettikin heti terveisiä Starmerille ja arvosteli tämän Gaza-kannanottoja.

Wickham-Jones sanoo, ettei erinomaisena kampanjoitsijana tunnetun Gallowayn voittoa voi lukea ennusmerkkinä tuleville vaaleille. Täydennysvaaleissa ei äänestetä tulevaa hallitusta tai muuteta nykyistä, joten kynnys antaa protestiääni on tavallista matalampi.

Wickham-Jones uskoo Gallowayn säilyttävän paikkansa myös tulevissa vaaleissa. Epätodennäköisempää on, että Galloway onnistuisi mobilisoimaan muita merkittäviä ehdokkaita. Jos niin kävisikin, Wickham-Jonesin mukaan se voisi olla labourille jopa eduksi, kun labourin vastustajien äänet jakautuisivat monelle ehdokkaalle.

Rochdalen kampanja osoitti osaltaan, että Gazan sota on osalle äänestäjistä hyvin keskeisessä roolissa. Työväenpuolueella oli valtava antisemitismikriisi 2010-luvulla, joten asia on puolueelle senkin vuoksi erityisen arkaluontoinen. Gazassa siviilien tilanne on karmiva, eikä Starmer voi sitä paeta.

-  Ei ole mitenkään täysin yllättävää, että äänestäjät reagoivat tai että labour löytää nyt itsensä vaikeasta tilanteesta, Wickham-Jones sanoo.

Anne Salomäki / STT