Pöysti teki yli 70 vuotta kestäneen uran teatterissa, elokuvissa ja televisiossa. Hän lopetti näyttelemisen 85-vuotiaana Helsingin kaupunginteatterin Metsä-näytelmän jälkeen.

Pöysti nousi koko kansan tietoisuuteen jo teinipoikana, kun hän näytteli Suomisen perheen Ollia viidessä elokuvassa vuosina 1941–1959. Sen jälkeen hän esiintyi kymmenissä elokuvissa, sai lukuisia Jussi-patsaita, johti merkittäviä teattereita, kuten Tukholman Dramatenia, ja kirjoitti muistelmat.

Hän myös ohjasi kahdeksan elokuvaa, mutta itse hän sanoi näyttelemisen olleen hänen kutsumusammattinsa.

– Huomasin, että olin huono ohjaaja. Pyrin saamaan näyttelijät tekemään roolit sillä lailla kuin minä ne tekisin, ja se on väärin.

Pöysti nimesi tärkeimmiksi töikseen teatterissa Ralf Långbackan vuonna 1987 ohjaaman Galilein elämän ja televisiossa Matti Ijäksen ohjaaman Pala valkoista marmoria -elokuvan.

Moni muistaa hänet myös legendaarisena Pikku Kakkosen iltasatujen lukijana.

Pöysti oli suunnitellut kuolevansa tasan 70-vuotiaana, kuten kuolivat hänen molemmat vanhempansa ja myös isoisänsä. Kriittinen syntymäpäivä kuluikin sairaalassa, sillä Pöystille tehtiin tuolloin ohitusleikkaus.

Pöysti oli syntynyt Sortavalassa 24. tammikuuta 1927. Perhe muutti Helsinkiin talvisodan jälkeen.

Ura urkeni nopeasti Suomisen Olli -elokuvien siivittämänä. Jo 15-vuotiaana Pöysti näytteli Svenska Teaternissa näytelmässä Nog lever farfar. Poika osasi ruotsia, sillä äiti oli suomenruotsalainen.

Rakkaus suomenruotsalaisiin säilyi aina näyttelijän sydämessä, ja ranskalaisista hän löysi samaa henkevyyttä.

Pöystillä oli asunto myös Pariisissa.

Pöystin yli kolmekymmentä vuotta kestänyt liitto näyttelijä Birgitta Ulfssonin kanssa päättyi eroon 1984, mutta pari pysyi hyvinä ystävinä loppuun asti.

Ulfsson kuoli lokakuussa 2017.