Lyly on samaa mieltä kuin viime viikolla Suomessa vieraillut Ruotsin keskusammattijärjestön (LO) pääekonomisti Laura Hartman, joka arvioi Demokraatin haastattelussa, että Suomen hallituksen sanelema uusi työmarkkinamalli on hataralla pohjalla.

Hartman totesi Demokraatissa, ettei hahmota Orpon hallituksen kaavailuissa työmarkkinamuutoksissa merkittäviä yhteneväisyyksiä Ruotsin malliin. Siitä puuttuu keskeinen elementti, joka on työmarkkinoiden keskinäinen luottamus.

– On tärkeää kuulla, että edes Ruotsissa ei tunnisteta Suomen hallituksen ”Pohjoismaisen mallin” yhtäläisyyksiä heidän omaan malliinsa. On selvää, että Orpon hallitus on retoriikallaan pyrkinyt sumuttamaan tosiasioita. Se on viemässä Suomea ennemminkin kohti itäisten naapurimaiden työmarkkinoita kuin pohjoismaista mallia. Mallia, jossa työnantajien valta ja saneluoikeus kasvavat merkittävästi, Lauri Lyly sanoo.

– Tärkeä on huomata, että Ruotsissa ja Tanskassa hallitus ei ”pitkällä tikullakaan” koske työmarkkinoiden neuvotteluihin palkoista ja työehdoista.

Hartmanin mukaan Ruotsin mallissa koordinoitu liittojen sopimuksiin perustuva palkkamalli lisää paikallistasolla joustavuutta. Keskusammattijärjestön 14 jäsenliittoa koordinoi Ruotsin mallissa aluksi neuvotteluiden tavoitteet keskenään. Tämän jälkeen teollisuusalan liitot aloittavat neuvottelut työnantajan kanssa ja sopivat ”merkin” eli korotuskaton, jota liitot muilla aloilla eivät lähde ylittämään.

– Orpon hallitus on valmis sementoimaan ja runnomaan oman palkkamallinsa lakiteitse. Vientimallin kiinnittäminen lakiin rajoittaisi liittojen mahdollisuuksia sopia palkoista. Se myös vaikeuttaisi sopimuskierroksen avaajan neuvotteluja, koska siinä tosiasiallisesti neuvotellaan omaa sopimusalaa huomattavasti laajemmasta vaikutuksesta. Lakimalli tekisi sovittelujärjestelmän ja sovittelijan turhaksi. Valtakunnansovittelija olisi pitkälti kädetön, sillä tämä joutuisi noudattamaan lain rajoitetta palkankorotuksesta riippumatta siitä, minkälainen toimialan tai sektorin oma tilanne on, Lyly sanoo huolestuneena.

Vientimalli tarkoittaa sitä, että palkankorotukset määritellään vientialojen korotusten perusteella tai jopa kattona palkankorotuksille muilla aloilla. Työnantajaliitoilla ei olisi enää tarvetta neuvotella palkankorotuksista. Tämä tarkoittaisi sitä, että esimerkiksi naisvaltaisilla aloilla palkat laahaisivat jatkuvasti miesvaltaisten alojen perässä – palkkakuopassa.

– Ministeri Arto Satonen on todennut, että paikallisia poikkeuksia olisi mahdollista tehdä. Tämä on kuitenkin laiha lohtu niille aloille, jotka ovat jo pitkään taistelleet tasavertaisemman ja paremman palkkauksen puolesta alalle.