Airiston kuolemasta uutisoi aiemmin Helsingin Sanomat.

Airiston räiskyvä julkinen persoona jakoi vahvasti mielipiteitä: monet rakastivat hänen toimeliaisuuttaan ja suorasanaisuuttaan ja toiset pitivät häntä sietämättömänä.

- En ole pahoillani siitä, että ärsytän. Sehän on valttikorttini. Jos en ärsyttäisi, minut olisi unohdettu ajat sitten, hän kuittasi Juha Nummisen kirjassa Lähikuvassa Lenita Airisto (2009).

Diplomiekonomi Airisto oli yksi pisimpään julkisuudessa seuratuista henkilöistä Suomessa.

Tunnettuus sai alkunsa jo vuonna 1954, kun hänet valittiin Suomen neidoksi vain 17-vuotiaana. Yrittäjän ura alkoi niin ikään teini-iässä isän kuoltua 1956, jolloin hän jatkoi äitinsä yhtiökumppanina isänsä perustaman konttorioppilaitoksen toimintaa kurssittamalla pienyrittäjiä.

AIRISTO oli mukana kotimaisessa televisiotoiminnassa jo sen varhaisvaiheissa 1950-luvun lopulta alkaen muun muassa Tesvision kuuluttajana, haastattelijana ja toimittajana.

Viimeistään 1960-luvun lopulla Airisto sai kestomaineen räväkkänä tv-persoonana TV1:n uudenlaisessa keskusteluohjelmassa, josta kehkeytyi kotimaisen tv:n klassikko. Aarre Elon luoma talk show Jatkoaika yhdisti viihdettä ja ajankohtaisasioita.

Eloisa, sanavalmis Airisto oli yksi ohjelman toimittaja-juontajista, ja vieraina nähtiin kulttuurin, viihteen ja politiikan nimiä kuten Jörn Donner, Tabe Slioor ja silloinen pääministeri Mauno Koivisto, jonka otsakiehkuran ja charmin Airisto nosti esiin keskustelunaiheeksi suomalaisten kahvipöytiin.

Airiston tuottamat muotishowkiertueet kotimaassa ja ulkomailla olivat tapauksia. 1970-luvulta lähtien Airiston oma tuotantoyhtiö suunnitteli ja toteutti vientiin suunnattuja myynninedistämiskampanjoita yksittäisille yrityksille ja Suomen vientiteollisuudelle.

Kampanjat Suomi luo ja vie sekä Success Story Finland kiersivät kymmenen vuoden ajan Euroopassa, Yhdysvalloissa ja Aasiassa. Vientiponnistelujen ohessa esitykset tekivät kotimaata tunnetuksi ja muokkasivat osaltaan Suomi-kuvaa.

Airisto oli naimisissa vuodet 1961-1971 Ingvar S. Melinin kanssa.

1990-LUVULLA Airisto aloitti tietokirjojen tekemisen, ja kirjojensa sisällöistä hän räätälöi itselleen jälleen uuden toimenkuvan, luennoitsijan. Hän teki kymmenen tietokirjaa, joiden aiheina ovat muun muassa yrittäjyys, naisten oikeudet, menestyksen edellytykset ja väestön ikärakenteen muutokset.

Naisten nousu kohti tasa-arvoa oli Airiston elämän suuri innoittaja. Teoksessaan Noitanaisen ilosanoma (2022) hän kehotti naisia puolustautumaan, taistelemaan ja voittamaan työelämässä kohtaamansa vähättelyn, mitätöinnin ja valheet.

Menestys!-nimisessä kirjassaan hän muun muassa kehotti luopumaan niiauksesta – eleestä, joka ”romuttaa naisen kaiken arvovallan”.

- Lopettakaa siis niiailu älkääkä edes opettako sitä tyttärillenne, Airisto opasti.

AIRISTO peräänkuulutti työn tekemiseen muitakin näkökulmia kuin varhaiseläkkeet ja uupumuskonsultaatiot: miksi puhutaan työhulluista tai työnarkomaaneista, miksei ihmisistä, jotka iloitsevat työstään?

Airisto totesi kuuluvansa Rolling Stonesien sukupolveen, jonka näkemykset vanhenemisesta ja kaikkeen siihen liittyvästä ovat suuresti erilaiset kuin edellisten sukupolvien.

- Sana seniori ilmentää pätevyyttä, ei vanhuutta, hän linjasi.

Airiston julkinen elämä ulottui kahdeksalle vuosikymmenelle. Hän vetäytyi julkisuudesta vuonna 2023.

Hymmi Lenita Aulikki Airisto oli syntynyt 1. tammikuuta 1937 Helsingissä.

Uutista täydennetty kauttaaltaan klo 16.26.