Kansanedustaja Harri Jaskari (kok.) kirjoitti Facebookissa, että hän oli asian tiimoilta Ylen haastattelussa ja jatkoi jotenkin näin, että “nyt vain töpinäksi”. Ihan oikein!

Tampereella tuskin junankulun nopeuttamista jarrutetaan. Juttu on kuitenkin niin, että edellämainitun tavoitteen saavuttaminen on kiinni ennenkaikkea Jaskarin puoluetoverin, valtiovarainministeri Petteri Orpon (kok.) toimista.

Voisi kuvitella, että “junailua” saattaisi avittaa myös tamperelainen, Kokoomuksen ministeriryhmän valtiosihteeri, Tampereen kaupunginvaltuuston puheenjohtaja Anna-Kaisa Ikonen (kok.).

Suurin ongelma Tampereelle ja ennenkaikkea tamperelaisille tärkeän tavoitteen tiellä on se, että valtiovarainministeri ei ole osoittanut budjettiesityksessään hankkeeseen euroakaan rahaa.

Raideyhteyden parantamista on viime aikoina perusteltu pääasiassa “henkilömatkailun” nopeuttamisella. Nykyinen, liki parituntinen junamatka voitaisiin nykykalustolla puristaa jopa alle tuntiin, jos rata olisi siinä kunnossa, mitä junien nopeuden nostaminen edellyttäisi.

Mutta rahaa tarvittaviin töihin valtiovarainministeri ei siis ole katsonut tarpeelliseksi osoittaa. Tämä tuli varmaan selväksi?

Junamatkan nopeuttamista käytettiin perusteluna silloinkin, kun puhuttiin niin sanotusta lentoradasta. Muutama mutka suoraksi ja Helsinki-Vantaan lentoasemalle osuttaisiin jokunen minuutti nykyistä nopeammin.

Jotta Tampere- Helsinki-Tampere -rataosuus saataisiin nykyistä nopeammalle liikenteelle sopivaksi tarvittaisiin kolmas raide Tampereen ja Helsingin välille sekä neljäs raide Tampereen ja Lempäälän välille.

Tampereelta käy päivittäin Helsingissä töissä yllättävän iso joukko ihmisiä. On käynyt jo vuosia. Etätyön tekeminen tätä kehitystä tuskin muuksi muuttaa. Matkan nopeuttaminen on inhimillisesti tärkeä asia.

Lähtekääpä ääritapauksessa Vuoreksesta töihin Helsinkiin ja tulkaapa lapsien luokse ajoissa ehtoolla kotiin. Ovatkohan odottamassa yhteistä päivällistä tai edes iltasta? Hereillä edes hyvänyönsuukkoa ja halia kaivaten?

Mielenkiintoista on sekin, että rataosuuden parantamista ei enää perustella yhtä näkyvästi kuin aikaisemmin elinkeinoelämän tarpeilla. Ovatko ne todella vähentyneet?

Vuosikymmeniä budjettikinkereitä seuranneet ovat huomanneet, että viimeistään silloin, kun valtion budjettikirja on julkistettu, Pirkanmaalla on aina nieleskelty. Kun rahaa on rajallinen määrä, niin varmaan muuallakin.

Pirkanmaalla on asiaa selitelty mielellään sillä, että maakunnasta ei ole löytynyt hallituksiin ministereitä, oli hallituskoalitio minkälainen tahansa. Varsinais-Suomesta sen sijaan ministereitä hallituksessa kuin hallituksessa on aina pirkanmaalaisittain liikaa.

Voisiko tuossa olla jollekin valtio-oppineelle tai yleensä yhteiskuntatieteilijälle, vaikkapa psykologiaa opiskelleelle maisterille, väitöskirjan paikka?

Vuosikymmenten aikana Pirkanmaalla on ollut esillä useita liikenneväyliin liittyviä suunnitelmia. Taannoin, kun Vuoreksen kaupunginosaa suunniteltiin, pohdittiin lisäraidetta Lempäälään. Näin matkalla Pyhän Birgitan kirkon naapurissa sijaisevalle asemalle, jossain Sääksjärven maisemissa olisi voinut hypätä Vuorekseen vievään bussiin.

On ollut Via Balticaa, Helsingistä Vaasaan vievää Via Finlandiaa ja ties mitä.

Edelleen suuret juhlat ovat paikallaan ja ihan aiheesta, kun Hämeenkyröön saadaan uusi kiertoliittymä tai Hämeenkyröstä Vaasaan päin mentäessä pari ohituskaistaa.

Moottoritiestä, eikä näin ollen moottoritieltä, ole kuulunut mitään. Ei, vaikka vapaasti asiakirjoja siteeraten “merkittävä osa Suomen teollista toimintaa ja asukkaita sijoittuu Valtatien 3:n, eli Tampereen ja Vaasan välisen liikenneväylän, varteen”.