– Vanhustenhoidossa on epäonnistuttu suojaamaan riittävästi asiakkaita ja työntekijöitä. Monessa hoivakodissa tartuntoja on lukuisia, asiakkailla ja työntekijöillä. Varusteiden puute ei oikeuta työturvallisuuslainsäädännön rikkomiseen, Paavola perustelee tiedotteessa.

Super on samaa mieltä. FFP2-standardoidun maskin tärkeä ero niin sanottuun kirurgiseen maskiin on se, että mahdollisuus sivuvuotoon on paljon pienempi kuin kirurgisessa maskissa.

– Kirurginen maski ei suojaa käyttäjäänsä ja myös sen suoja käyttäjän lähellä oleviin ihmisiin on liian heikko. Vanhusten hoivapaikoissa työskennellään jatkuvasti keskellä tartuntariskiä ja tartunnat koituvat suurella todennäköisyydellä asukkaiden kohtaloksi. Tauti voi olla kohtalokas myös hoitajalle ja se voi lievempänäkin aiheuttaa pitkäaikaisia vaikutuksia terveyteen ja toimintakykyyn, myös työkykyyn. Kun huolehditaan työntekijöiden tehokkaasta suojautumisesta, suojataan myös asiakasta, Paavola muistuttaa.

Liittoon on tullut lukuisia yhteydenottoja jäseniltä, jotka kertovat puutteellisista suojavarusteista. Kasvomaskeja ei saa vaihtaa riittävän usein, ne eivät ole riittävän tehokkaita, ja suojatakit eivät ole hihallisia.

Superin tietoon on tullut jopa tapauksia, joissa koronapotilaiden hoitajat ovat joutuneet käyttämään kirurgisia maskeja eivätkä ole saaneet käyttää FFP2-standardoituja maskeja.

Riittämättömien suojavarusteiden syyksi kerrotaan usein rahapula tai varusteiden saantiongelmat.

– Nämä eivät kuitenkaan ole riittäviä syitä siihen, ettei potilasturvallisuus toteudu ja että työturvallisuuslainsäädäntöä rikotaan. Asiakkailla on oikeus turvalliseen hoitoon ja työntekijöillä turvallisiin työoloihin, Paavola moittii.

Viime vuoden loppuun mennessä koronaan oli sairastunut lähes 1 500 lähi- ja perushoitajaa. Superin mielestä hoitajan sairastuessa työssään koronaan se on todettava ammattitaudiksi. Tammikuun loppuun mennessä Tapaturma-asiain korvauslautakunta oli käsitellyt kaikkiaan 206 tapausta, joista 167 hyväksyttiin ammattitautina.