Maria Tolppanen kuumotti Timo Soinia: Ei mennyt kuin Robin Hoodilla — ”Viedään köyhiltä ja annetaan rikkaille”

Kuva: Lehtikuva / Mikko Stig

Eriarvoisuus kasvaa. Miksi?

SDP:n kansanedustaja Timo Harakka avasi eduskunnan torstaisen kyselytunnin tiedustelemalla varapääministerinä toimineelta, ulkoministeri Timo Soinilta, miksi kaikkein köyhimpien eläkeläisten toimeentuloa heikennetään samalla kun 7000 euroa tienaavat hyötyvät eniten veronalennuksista. Työttömiltä ja lapsiperheiltä otetaan, miljoonaperijöille annetaan.

Harvoin ovat näin harvat saaneet näin paljon.

Soini puolustautui muistuttamalla demarien omista teoista vastuupaikalla.

— Hallitus on tehnyt kaksi erillistä päätöstä takuueläkkeiden nostamisesta. Kun olitte viime hallituksessa mukana, puhuitte takuueläkkeen nostamisesta 4 vuotta, ette nostaneet.

Soini kehui, että hänen hallituksensa tekee ”aika suuret” verohelpotukset pienituloisille.

Harakka muistutti siihen hallituksen yrittäjävähennyksestä, joka lahjoittaa apteekkareille, yksityislääkäreille ja asianajajille jopa kymmeniätuhansia vuodessa.

— Harvoin ovat näin harvat saaneet näin paljon, hän tiivisti.

Valtiovarainministeri Petteri Orpo toisti hallituksen mantraa siitä, kuinka työllisyys on kaiken avain.

— Veroratkaisu on yksi keino sen eteen. Sen keskeinen elementti on verotuksen keventäminen kaikissa tuloluokissa.

SDP:n Merja Mäkisalo-Ropponen hämmästeli, että jopa lapsilisistä otetaan. Vanhempien asemaan perustuva lasten eriarvoisuus syvenee.

— Milloin aiotte tehdä hallituksen lupaaman lapsiperheisiin kohdistuvien säästöpäätösten kokonaisvaikutusten arvioinnin?

Soini myönsi, että teema on tärkeä. Hänelle oli antaa myös iloisia uutisia.

— Tämä hallitus laski pienituloisten perheiden päivähoitomaksuja. Ja mikäli en ihan väärin muista, se taisi tulla pöytään erään puolueen toimesta. Hallitus myös perui päivähoitomaksujen korotukset, mikä mielestäni oli järkevää politiikkaa.

Orpo sen sijaan mainitsi, että hänen ministeriössään pohditaan parhaillaan, kuinka Mäkisalo-Ropposen mainitsemiin arvioihin ”päästään parhaiten kiinni”.

Tämä ei ole kuin Robin Hood, joka ottaa rikkailta ja antaa köyhille.

Perussuomalaisista SDP:hen kesällä vaihtanut Maria Tolppanen pääsi kysymään pääministeri Juha Sipilän (kesk.) ollessa estynyt Shimon Peresin hautajaisten vuoksi entiseltä puoluetoveriltaan Soinilta, miksei tämä myönnä, että hallituksen toimet vievät köyhiltä ja antavat rikkaille.

— Tämä ei ole kuin Robin Hood, joka ottaa rikkailta ja antaa köyhille. Tämä menee aivan toiseen suuntaan.

Soini vastasi taas kerran ilmoittamalla, että parasta köyhyyden hoitoa on työllisyys.

SDP:n eduskuntaryhmän puheenjohtajaa Antti Lindtmania puolestaan viittasi Kelan tutkimusblogiin, jonka mukaan lasten köyhyys lisääntyy hallituksen päätösten seurauksena. ”Suuret veronkevennykset pienituloisille” taas tarkoittavat rahassa seuraavaa:

— Tavallinen eläkkeensaaja saa kympin, kokki parikymppiä mutta johtajat saavat kuukaudessa jopa satasen ja esimerkiksi apteekkarit, suurituloisimmat apteekkarit jopa 25 000 euroa vuodessa. Samaan aikaan leikataan pienituloisilta.

Soinin mukaan on hyvä, että asiasta puhutaan. Hän otti esiin muun muassa veronalennukset ja työtulovähennykset.

— Nämä ovat merkittäviä tekoja eikä pelkkiä puheita. Totta kai tämä työ jatkuu. Maailma eikä Suomi ole valmis. Mutta nämä ovat toimia, joilla on lisätty oikeudenmukaisuutta tässä maassa.

Te otatte kymmenen euroa ja annatte euron ja juhlitte sitä täällä salissa.

Ääneen pääsi myös SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne, joka ei vielä vakuuttunut.

— Te otatte kymmenen euroa ja annatte euron ja juhlitte sitä täällä salissa. Ei ole ihme, että olette piilotelleet tätä 30 miljoonan euron kohdennusratkaisua. Budjettia on käsitelty pitkän aikaa, ei sen vaikutuksista ole tietoa. Miksi piilottelette?

Lopulta Soini kertoi, että nyt varmistetaan, että mainittu 30 miljoonaa todella menee kaikista suurimmissa vaikeuksissa oleville.

Keskustelua aiheesta

Maria Guzenina kommentoi Länsimetron hallitusta: ”Asiantuntemusta olisi paikoin kaivattu enemmän”

Kuva: Jukka-Pekka Flander

Espoon kaupunginhallituksen konsernijaosto haluaa muutoksia Länsimetron hallitukseen. Konsernijaoston puheenjohtaja Maria Guzenina kertoo, että yhtiön hallitukseen kaivataan lisää asiantuntijuutta.

Konsernijaosto käsitteli tänään EY:n (Ernst & Young) tekemää erityistilintarkastusta Länsimetrosta sekä kuuli yritysjuridiikan asiantuntijan, asianajaja Manne Airaksisen näkemyksiä asiasta. Konsernijaosto merkitsi asiat tiedokseen ja päätti ottaa niiden johtopäätökset huomioon Länsimetron jatkohankkeen toteutuksessa.

Guzenina sanoo, että Länsimetron kokoisessa projektissa hallituksen rooli on merkittävä projektinhallinnan kannalta.

– Ernst & Youngin selvityksessä on todettu, että asiantuntemusta olisi paikoin kaivattu enemmän projektinhallinnan kokonaisuuden näkökulmasta, Guzenina sanoo.

– Tässä ollaan kallistumassa siihen, että hallitusammattilaisia lähdettäisiin hakemaan mukaan tähän hyvin vaativaan, isoon kokonaisuuteen.

Länsimetron omistavat Espoon ja Helsingin kaupungit.

Keskustelua aiheesta

EU:lta ehkä 2 500 000€ entisille Anttilan ja Stockmannin työntekijöille

Kuva: Lehtikuva/Aleksi Tuomola

Euroopan komissio esittää 2,5 miljoonan euron tukea entisille Anttilan ja Stockmannin työntekijöille Suomessa. Tuki maksetaan Euroopan globalisaatiorahastosta ja sillä on tarkoitus auttaa yrityksistä irtisanottuja 1 500:aa työntekijää työllistymään uudelleen.

Suomi haki globalisaatiorahaston tukea, kun vähittäiskaupan yritykset olivat irtisanoneet Suomessa 1 660 työntekijää. Myös Anttilan tytäryhtiön Vallilan henkilöstö menetti työpaikkansa.

Komission ehdotukselle on vielä saatava Euroopan parlamentin ja EU:n ministerineuvoston hyväksyntä.

AVAINSANAT

Ottiko ay-liike Pyrrhoksen voiton Sipilän pakkomielteisestä politiikasta? Selvitys varoittaa, että markkinavoimien valta kasvaa ja työntekijöiden suoja vähenee

Suomalainen sopimisyhteiskunta eli suurta myllerrystä vuosien 2015–2017 aikana. Monenlaisissa rooleissa SDP:ssä ja ammattiyhdistysliikkeessä vaikuttanut, Teollisuuden palkansaajien TP:n palvelukseen siirtyvä Matti Hirvola kysyy Luottamuksen loppu? -tutkimuksensa pääotsakkeessa aihepiirin peruskysymyksen.

Kirjan mittainen satasivuinen selvitys on tehty Kalevi Sorsa -säätiölle.

Juha Sipilän hallituksen alkupuoliskon vuosien 2015–2017 työmarkkinaturbulenssilla oli kauaskantoisia seuraamuksia suomalaisen korporatismin toimintamallille ja institutionaalisille vuorovaikutussuhteille”, kirjoittaa Hirvola.

Hirvolan kirjan mukaan vahvaan parlamentaariseen enemmistöön nojaava porvarihallitus ja työnantajat pyrkivät vaalikauden alussa haastamaan kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan hegemonista diskurssia.

Haaste puettiin ideologiseen vastakkainasetteluun parlamentarismin ja korporatismin välillä. Tavoitteena oli muuttaa suomalaisten työmarkkinoiden institutionaalista järjestystä pysyvästi työnantajia hyödyttävään suuntaan”, tutkija kirjoittaa.

Sipilän hallituksen ja työnantajien uusliberalistisessa tavoitteenasettelussa hyödynnettiin Hirvolan mukaan kolmikannan perinteistä välttämättömyyden retoriikkaa.

Sen vakuuttavuus ja legitimaatio murtuivat, kun Suomen Ammattiliittojen Keskusjärjestö SAK onnistui syksyllä 2015 osoittamaan sopimusyhteiskunnan puitteissa vaihtoehtoisen toimintamallin hallituksen pakkolaeille.

Merkitystä oli myös sillä, että koko palkansaajaliike onnistui yhteisin ponnistuksin kääntämään kansalaismielipidettä hallituksen epäoikeudenmukaisiksi koettuja esityksiä vastaan.”

Syksyn 2015 aikana hallituksen pakkolakiesityksen juridiset ja taloudelliset puutteet kävivät yhä selvemmiksi.

Samalla kun hallituksen argumentaation perustelut murenivat, syvenivät säröt porvarihallituksen ja työnantajien rintamassa.”

Sipilän hallitus kykeni omista ongelmistaan huolimatta pitämään aloitteen käsissään.

Vaikka perinteinen kolmikantaisen sopimisen kulttuuria korostava diskurssi selvisikin kamppailusta eräänlaisena voittajana, oli menestyksen hinta raskas. Hirvolan mukaan kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan vuorovaikutussuhteet oli revitty vereslihalle.

”Tutkimusaineistoon nojautuen onkin mahdollista spekuloida kysymyksellä, oliko ammattiyhdistysliike ottanut kilpailukykysopimusprosessissa Pyrrhoksen voiton. Miksi ammattiyhdistysliike ei käyttänyt kilpailukykysopimusprosessin myötä hetkellisesti kasvanutta yhteiskunnallista painoarvoaan täysimääräisesti hyväkseen?”

”Ay-liikkeen menestys hegemoniakamppailussa ei aktualisoitunut erityisen tehokkaasti poliittisen keskustelun johtajuutena työmarkkinoihin liittyvissä diskursseissa. Sipilän hallitus kykeni omista ongelmistaan huolimatta pitämään aloitteen käsissään esimerkiksi työttömyysturvan uudistamisessa.”

Selvityksen mukaan vastausta kysymykseen voi hakea työmarkkinoiden instituutioiden myllerryksestä.

”Raskas kilpailukykysopimusprosessi oli vähentänyt ammattiyhdistysliikkeen keskinäistä luottamusta. Palkansaajajärjestöt syyttelivät toisiaan siitä, miten eduskunnan enemmistöön nojaavaan hallitukseen olisi pitänyt kolmikannassa suhtautua. Ilman yhteistä rintamaa ay-liikkeen vaikuttavuus oleellisesti heikkenee.”

Myös Elinkeinoelämän keskusliiton EK:n strateginen päätös hylätä keskitetyt työmarkkinaratkaisut ja irtisanoa tähän liittyviä sopimuksia muutti työmarkkinatoimijoiden keskinäisiä riippuvuus- ja vuorovaikutussuhteita.

”Täysimittaisen vastakkainasettelun sijaan työnantajat pyrkivät kääntämään työmarkkinoiden voimatasapainoa hajottamalla sopimusyhteiskunnan valtakeskittymät.”

Markkinavoimien valta kasvaa ja työntekijöiden suoja vähenee.

Hirvolan mukaan EK:n 2015–2017 tekemät ratkaisut mullistivat ehkä lopullisesti kolmikantaisen sopimusyhteiskunnan keskiössä olevan neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän.

”Selvää on myös, että neuvottelu- ja sopimusjärjestelmän muutokset ravistelevat sosiaalisen korporatismin perusrakenteita kuten työehtosopimusten yleissitovuutta ja sosiaalisten ryhmien keskinäistä solidaarisuutta.”

Hirvola päättelee, että tulopolitiikan ja keskitettyjen työmarkkinaratkaisujen hylkääminen supistavat ammattiyhdistysliikkeen yhteiskunnallista painoarvoa ja sananvaltaa.

”Silloin markkinavoimien valta kasvaa ja työntekijöiden suoja vähenee.”

Hirvolan mukaan ammattiyhdistysliikkeen menestyksellinen vastaaminen työnantajien omaksumaan hajota ja hallitse -strategiaan edellyttäisi voimien keskittämistä muuallakin palkansaajaliikkeessä kuin vain vientiliitoissa.

Kursiivilla olevat lainaukset ovat Matti Hirvolan kirjasta Luottamuksen loppu?, joka julkistetaan tänään Helsingissä.

Keskustelua aiheesta

Ärähdys eduskunnasta: ”Lasku tästä vihreiden alkuunpanemasta hulluudesta lankeaa tavallisten kansalaisten maksettavaksi”

Kuva: Thinkstock
Keskustan kansanedustaja ja innokas erämies Mikko Kärnä on huolissaan viime viikkoina tapahtuneista susien ja metsästyskoirien kohtaamisista, jotka päättyvät usein koiran kuolemaan.
– Ei tällaisia ongelmia ollut tässä mittakaavassa vielä 10 vuotta sitten. Nyt näyttää siltä, että joka päivä päätyy ainakin yksi metsästyskoira suden suuhun, pahimpina useampia.
Kärnä kiittelee hallituksen toimia susien kaatolupien lisäämisessä, mutta pitää tätä yksinomaan riittämättömänä.
– Suomen susikanta tulisi puolittaa nykyisestä, koska nyt lasku tästä vihreiden alkuunpanemasta hulluudesta lankeaa tavallisten kansalaisten maksettavaksi rakkaiden koti- ja tuotantoeläinten muodossa. EU on lopultakin laitettava tässä selkä seinää vasten ja vaadittava, että Suomi saa itsenäisesti päättää oman susikantansa koosta.
Kärnä korostaa, että myös susi kuuluu Suomen luontoon, mutta liika on liikaa.  Kärnä vaatii myös, että susien tappamien metsästyskoirien korvaussummia lisätään.
– Jos tämä meno jatkuu, ei meiltä pian enää löydy metsästäjiä pitämään hirvikantaa kurissa tai vaikkapa jäljittämään kolarieläimiä.

Eero Heliövaara ei aio hakea jatkokautta valtion omistajaohjausosaston päällikkönä

Kuva: Lehtikuva

Valtion omistajaohjausosaston päällikkö Eero Heliövaara ei aio hakea jatkokautta. Heliövaara kertoo STT:lle haluavansa siirtyä kohti uusia haasteita.

Heliövaara kuvailee omistajaohjausosaston päällikön tehtävää ”mielipuolisen upeaksi” työksi, mutta ei omien sanojensa mukaan halunnut sitoutua tehtävään seuraavaksi viisivuotiskaudeksi.

– Katsoin, että nyt olisi kiva tehdä jotain muuta, Heliövaara sanoo STT:lle.

Hän sanoo, että kesällä ollut kohu Finnairin toimitusjohtajan lisäeläkkeestä ei vaikuttanut yksittäisenä asiana hänen päätökseensä.

– Sanotaan nyt näin, että onhan tämä mielialaa vienyt alas. Osakeyhtiölain noudattaminen on minusta tärkeää ja tärkeää on, että valtio noudattaa kirjoittamiaan omistajapoliittisia periaatepäätöksiä, mutta ei se yksittäisenä asiana (vaikuttanut). Olen omasta mielestäni toiminut täysin oikein.

Heliövaara sanoo jo aiemmin valmistautuneensa henkisesti luopumaan pestistä, sillä hänen edeltäjällään Pekka Timosella olisi ollut oikeus palata tehtävään. Nyt paikka on avoimessa haussa.

Heliövaara kertoo käyneensä jo keskusteluja jatkosuunnitelmista, mutta ei kerro tarkemmin, mistä on kyse.

Päätöksestään olla hakematta jatkokautta hän kertoi aiemmin Facebookissa Valtionomistus-sivulla. Pitkässä kirjoituksessaan Heliövaara toivoo, että uudeksi päälliköksi valittaisiin ammattitaitoinen ja osaava henkilö.

– Kaikkein karmeinta olisi poliittinen virkanimitys, Heliövaara kirjoittaa.

STT–HETA HASSINEN

Keskustelua aiheesta