Syksyllä Demokraatin toimituksessa vieraillessaan hän totesikin, että ennemmin kiertää vaikka puhetilaisuuksissa eri puolella Suomea kuin makaa sohvalla murehtimassa sairauttaan.

Tosin jo 50-vuotispäivillään vuonna 1995 hän oli todennut lapsilleen, että “kun kannatte minua hautaan, kertokaa, että arkussa lepää onnellinen mies.”

Matti Ahde vaikutti monissa merkittävissä tehtävissä, muun muassa eri ministerinä, eduskunnan puhemiehenä, Veikkauksen pääjohtajana ja TUL:n puheenjohtajana. Itse hän arvosti erityisesti toimintaansa ympäristön hyväksi.

– Nämä vuosikymmenet olivat sosialidemokratian poliittisen voiman ja myös voimakkaan tahdon aikaa. Ympäristöpolitiikka siirtyi sosialidemokraattisen puolueen johtoon 80-luvulla. Se tehtävä hoidettiin hyvin. Valitettavasti tuo aktiivisuus on pikkaisen lasahtanut. Emme ole enää pystyneet profiloitumaan niin paljon kuin olisi ympäristön kannalta tärkeää, Ahde sanoi Demokraatin haastattelussa 2016.

– Ympäristöministeriön perustamisesta käytiin kovat taistelut, urani vaikeimmat. Lopulta keskustakin hallituksessa joutui huomaamaan, että jokin ministeriö pitää perustaa. Poliittisen urani ehdoton kohokohta ajoittui vuosille 1983–1987, jolloin toimin Suomen historian ensimmäisenä ympäristöministerinä.

Ahde oli jo Sorsan III hallituksessa sisäasiainministerinä, jonka tonttiin myös ympäristöasiat kuuluivat. Sorsan IV:ssäkin hän aloitti sisäministerinä ennen kuin ympäristöministeriö käynnisti toimintansa lokakuun alusta 1983.

Ympäristöministerinä Ahde otti ympäristön ei vain järjen, vaan myös sydämen asiakseen. Hän ajoi luonnon etua niin henkeen ja vereen, että vastustusta tuli omiltakin. Myös muun muassa Paavo Väyrynen nimesi Ahteen kirjassaan Pohjois-Suomen suurimmaksi viholliseksi, kun hän torppasi Kollajan tekoaltaan ja Oulujärven ylitystien rakentamisen.

– Ensimmäiset neljä vuotta, jotka ministeriö toimi, olivat taistelua. Mutta ihminen ei voi ottaa luonnosta enempää kuin se antaa. Sosialidemokratian ideologiseen ytimeen kuuluu ihmisen ja luonnon tasapaino.

Matti Ahde suhtautui luonnon lisäksi intohimoisesti myös moniin muihin asioihin, oli kyse sitten vaikka koulutuksesta, sivistyksestä tai kulttuurista.

– Yleinen sivistys ja kulttuuri ovat oleellinen osa sosialidemokratiaa. Samoin kuin ympäristö ne tulevat syvältä sosialidemokratian arvoista. Sosialidemokratian ydintä on samalla tavalla myös teollisuuden työpaikoista huolehtiminen.

Ahteella oli ilmiömäinen sosiaalinen kyky saada ote ihmisiin. Lisäksi hänen poliittinen pelisilmänsä on vertaansa vailla.

Ahteen suhtautumista ihmisiin ja elämään muovasi aineellisesti niukka lapsuus. Hän oli 7-lapsisen perheen esikoinen. Hänen äitinsä piti parhaansa mukaan huolta isosta lapsilaumasta perheen isän loistaessa poissaolollaan.

Jo nuorena hän löysi elinikäiset rakkaat harrastuksensa, musiikin ja liikunnan. Etenkin oopperasta tuli vähitellen Ahteen suuri rakkaus.

– Äidin osa oli erittäin raskas. Isä ei perheen elättämiseen juuri osallistunut. Suuri hetki koitti vuonna 1976, kun poikamiehenä talutin äitini avecina presidentin itsenäisyyspäivän vastaanotolle, Ahde muisteli Demokraatin haastattelussa 2017.

Nuori Matti Ahde hankki sähkömiehen koulutuksen ja toimi lyhyen ajan sähkömiehenä Oulun Typpi Oy:ssä. Tuolloin hän opiskeli Työväen akatemiassa.

– Opinnot olivat koko elämäni käännekohta, jolloin yhteiskunnallinen innostukseni heräsi.

Varsinaisesti Ahteen poliittinen ura alkoi vuonna 1968, jolloin hänet valittiin Oulun sosialidemokraattisen Nuorison Keskusliiton järjestöohjaajan paikalle. Vaikka Oulun sosialidemokraattinen piiri olikin tuohon aikaan suhteellisen oikeistolainen, vasemmistosiipeen kuulunut Ahde sai raivattua tiensä eduskuntavaaliehdokkaaksi 1970 eduskuntavaaleihin.

Huikea parlamentaarikon ura käynnistyi vasta tarkistuslaskennan jälkeen, kun Ahde nousi 24-vuotiaana 11 äänen erolla eduskuntaan.

– Vuoden 1970 vaaleissa eduskuntaan nousi suuri nuorten edistyksellisten kansanedustajien joukko, joka otti paikkansa hyvinvointiyhteiskunnan rakentajana. Presidentti Urho Kekkonen oivalsi hyvin yhteiskunnallisen murroksen ja piti Tamminiemessä ”lastenkutsuja”, joissa hän halusi tutustua uuden poliitikkopolven ajatuksiin ja ideoihin.

Ahde sai nuoresta iästään huolimatta tai juuri sen takia nopeasti paljon vastuuta SDP:n puolueorganisaatiossa. Hän oli jo 70-luvun alussa sekä eduskuntaryhmän että puoluehallituksen työvaliokunnassa. Vuonna 1975 hänet valittiin eduskuntaryhmän puheenjohtajaksi vain 29-vuotiaana.

– Muistan, kun eduskunnassa äänestettiin peruskoulun toteuttamisen puolesta. Oman koulutaustani jäätyä ohueksi tuli tippa silmään, kun oivalsin, että jokaiselle suomalaiselle lapselle annettiin nyt mahdollisuus maksuttomaan peruskouluun. Se on yhteiskuntamme suurimpia saavutuksia.

Vuonna 2017 julkaistussa Demokraatin haastattelussa Ahde piti SDP:n kohtalonkysymyksenä suhtautumista markkinatalouteen.

– On oireellista, ettei Lahden puoluekokous kyennyt hyväksymään puolueelle uutta periaateohjelmaa. Esitys kaatui pitkälti käsitykseen markkinataloudesta. Osa puolueväestä pyrki irrottamaan SDP:n sen historiallisesta taustasta.

SDP:n tulisi Ahteen mukaan kaikissa kysymyksissä asettua työväen ja heikommassa asemassa olevien puolelle.

– Olennaista on toimia kansan edustajana ja puolustajana markkinoihin päin eikä markkinoiden edustajana kansaan päin. Markkinataloudessa on sinänsä paljon hyvää, mutta olennaista on se, miten sitä säännellään. Tämä on politiikan päätehtävä, Ahde ohjeisti.

Juttu perustuu Demokraatissa julkaistuihin (2016 ja 2017) haastatteluihin, jotka tekivät Johannes Ijäs ja Mikko Salmi.