Totta on, että metsäteollisuudessa, kuten useimmilla teollisuuden aloilla, suorat teolliset työpaikat ovat vähentyneet, eikä niiden merkittävä kasvu tulevaisuudessa ole todennäköistä. Markkinat muuttuvat ja automaatio etenee.

Kaksikymmentä vuotta aiemmin lisäarvo oli noin 12 miljardia euroa.

Nyt kesäkuussa julkaistun KPMG:n tekemän vastaavan selvityksen mukaan Metsä Groupin Suomeen jättämä lisäarvo vuosina 2023-2025 oli keskimäärin 3,4 miljardia euroa vuodessa ja verovaikutukset 930 miljoonaa euroa.

Esimerkiksi Suomen tieverkon ylläpitokustannukset tai Keski-Suomen hyvinvointialueen budjetti ovat noin miljardi euroa vuodessa.

Metsäsektorin merkitys suomalaisten hyvinvoinnille on edelleen valtava, koska käytämme paljon kotimaista raaka-ainetta.

PAPERILIITON jäsenmäärä on kahdessa vuosikymmenessä pudonnut yli puolella. Samaan aikaan metsäsektorin yhteiskunnalle tuottama lisäarvo ei juuri ole pienentynyt. Mikä selittää tämän?

Eniten on muuttunut tulonjako metsäsektorin sisällä. Kaksikymmentä vuotta sitten metsäteollisuudella meni paremmin kuin metsätaloudella. Nyt tilanne on päinvastainen.

Puun hinta on noussut yli 50 prosenttia ja samalla metsämaan arvo. Vaikka tämä vaikeuttaa alan teollisuuden kilpailukykyä, metsätulot jakaantuvat aiempaa laajemmalle suomalaiseen yhteiskuntaan.

Metsänomistajia on suoraan 600 000, välillisesti lähes miljoona.

Metsät ovatkin tavallisten suomalaisten tärkeimpiä varallisuuseriä. Voimme kiittää tästä raivaajahenkeä ja kesän 1918 torpparivapautuslakia.

DEMOKRAATIN haastattelussa Vanhalan ja tutkija Jakob Donner-Amnellin esittämät havainnot markkinamuutoksista ja kansainvälisen kilpailun lisääntymisestä ovat pitkälti oikeita.

Kiinassa teollinen kapasiteetti kasvaa lähes kaikilla toimialoilla, eikä metsäteollisuus ole poikkeus.

Tuotanto kasvaa erityisesti lehtisellussa, kun Suomen tärkein metsäteollisuuden vientituote Kiinaan on havusellu.

Kiinassa ei ole riittäviä talouskäytössä olevia havupuuvaroja korvaamaan kaikkea tuontia.

Maassa on kyllä suojeltuja havumetsiä, mutta jokaisella Kiinan-vierailullani saamani vastaus on ollut sama: valtio ei ole avaamassa niitä hakkuukäyttöön. Takuuseen en tästä toki voi mennä.

Kartongin tuonti Kiinasta Eurooppaan kasvaa, mutta eurooppalaisen kartonkiteollisuuden ylikapasiteetti johtuu enemmän sen omista investoinneista.

Kuluttajakartongin tärkein käyttökohde on ruoan pakkaaminen, ja siinä kynnys käyttää Euroopan ulkopuolelta tulevaa materiaalia on meillä korkea. Viime kädessä asian ratkaisevat eurooppalaiset kuluttajat.

He päättävät myös siitä, missä määrin uusiutuva ja kierrätettävä puukuitu korvaa muovia ja muita fossiiliperäisiä tuotteita.

TOISTAISEKSI me kuluttajat olemme olleet valmiimpia puhumaan kuin maksamaan kestävistä valinnoista.

Suomalaiset metsäyhtiöt ovat investoineet uusien tuotteiden kehittämiseen satoja miljoonia euroja, joten tahdosta ei ole puutetta.

Tätä ei voi korostaa liikaa: puukuidun vaihtoehto on lähes aina fossiilituote, yleensä muovi.

Kierrätettävien tuotteiden ja uusiutuva raaka-aineen käyttö on kaikille metsäsektorilla toimiville suuri motivaation ja ylpeyden aihe.

SUOMEN METSÄTALOUDEN ja -teollisuuden kivijalka, puun käyttö rakentamiseen puuttui lähes kokonaan kemialliseen metsäteollisuuteen keskittyneestä Vanhalan ja Donner-Amnellin jutusta.

Mekaaninen metsäteollisuus on ollut kemialliseen verrattuna lapsipuolen asemassa. Eukalyptus ei korvaa pohjoista havutukkia.

Samalla ilmastonmuutos kurittaa kilpailijamaidemme, kuten Saksan ja Kanadan metsiä.

Useiden suomalaisten keskisuurten sahayhtiöiden päätyminen itävaltalaiseen omistukseen kertoo vahvasta uskosta pohjoisen puun kilpailukykyyn.

Metsä Groupin 300 miljoonan euron Kerto LVL -investointi Äänekoskella valmistuu tänä syksynä heikkoon rakentamisen sykliin, mutta tarjoaa kasvumahdollisuuden pitkälle tulevaisuuteen.

Puun käyttö rakentamiseen nimittäin kasvaa trendinomaisesti.

SILTI ILMAN SELLUTEHTAITA suomalainen metsätalous ei kuitenkaan pärjää. Havusellun kysyntä pienenee vähitellen, mutta ei romahda, kuten Donner-Amnellkin toteaa.

Kustannuskilpailukykyisimmät tehtaat vahvistavat asemiaan. Kilpailukyky riippuu kaikista tuotannontekijöistä. Kuitupuun kantohinta on tullut alas huipustaan, nyt sen osuus tehtaan
portilla olevasta puukustannuksesta on noin kolmannes.

Muillakin kustannuksilla on suuri merkitys.

Tällä hetkellä Suomella on esimerkiksi Ruotsiin verrattuna merkittävä kilpailuhaitta polttoainekustannuksissa. Tältä osin Suomen eduskunta päättää kilpailukyvystämme.

Metsäteollisuus ja metsätalous ovat historiansa aikana sopeutuneet markkinamuutoksiin, teknologian kehitykseen ja kansainväliseen kilpailuun. Niin teemme jatkossakin.

Olennaisempi kysymys on, ymmärtääkö Suomi edelleen tämän toimialan merkityksen omalle hyvinvoinnilleen.

Kirjoittaja on Metsä Groupin pääjohtaja.