Trumpin toisella kaudellaan käynnistämä sisä- ja ulkopoliittinen myllerrys on osoittautunut hänelle tyypilliseksi toimintatavaksi.

Osa hänen vallankäyttöään muita maita kohtaan on Yhdysvaltain taloudellisen aseman käyttäminen vipuvartena. Tai ehkä ehkä pikemminkin tylppänä astalona.

Trump on suunnannut tullejaan eri vaiheissa eri maita kohtaan ja saanut sekavasta toiminnasta huolimatta läpi haluamiaan asioita.

Poikkeuksena tähän mennessä Kiina, joka sekin on hoitanut vastaanpanemisensa hyvin hienovaraisesti.

EU TAIPUI vaatimuksiin hyvin sujuvasti, koska arvio oli, että se on pienemmän riesan tie.

Euroopan notkeaa, imartelun säestämää taipumista toki edisti se, että demokraattinen puoli maanosasta on kovin riippuvainen turvallisuudessaan Yhdysvaltain asevoimista.

Mutta nyt on vihdoin löytynyt joku, joka panee Trumpille oikeasti ja avoimesti kampoihin.

KANADAN hallitus vihelsi maiden väliset kauppaneuvottelut poikki, kun pöytään tuli muun muassa vaatimus linjata kauppasuhteita kolmansiin maihin Yhdysvaltojen linjan mukaiseksi.

Muutama muukin Kanadan itsemääräämisoikeutta ylenkatsova ehto ilmestyi mukaan. Trumpin puheita Kanadan liittämisestä Yhdysvaltoihin 51. osavaltioksi kuunnelleet kanadalaiset ilmoittivat tylysti, että antaa olla.

He myös ilmoittivat vastaavansa Yhdysvaltain asettamiin tulleihin samalla mitalla.

Pääministeri Mark Carneyn ilmoitus neuvottelujen pysäyttämisestä ei jättänyt epäselväksi, että Kanada on nyt valmis kauppasotaan Trumpia ja Yhdysvaltoja vastaan.

Carney tietää, miten selvitä potentiaalisesti äärimmäisen vaarallisesta taloustilanteesta, joka kauppasotaa seuraa.

Hän toimi Kanadan pankin pääjohtajana 2000-luvun alun finanssikriisin aikana ja Englannin pankin pääjohtajana EU-eron eri vaiheissa.

Kummastakin tilanteesta selviytymisestä hän on saanut ylistystä osakseen.

MITÄÄN TODELLISTA syytä Kanadalle uhittelemiseen ei Trumpin hallinnolla ole.

Maiden raja on turvallinen ja kauppaa on käyty pitkään molempien hyödyksi. Kanadan kimppuun käymisellä ei ole edes saatavilla poliittista kannatusta. Kukaan ei inhoa Kanadaa.

Tämä kauppasota nousee siis lähinnä Trumpin halusta alistaa naapurimaansa.

Kyse ei ole vain kahden maan kiistasta, vaan koko vapaan maailman sisäisestä kriisistä.

Trumpin piittaamattomuus arvoista ja liittolaisuuksista on muuttanut demokraattisten maiden suhdetta Yhdysvaltoihin, joka toisen maailmansodan jälkeisen ajan on ollut vapaan maailman johtaja.

Tästä muutoksesta kertoo se, miten Carneyn kehuttu puhe alkuvuonna Davosin kokouksessa keräsi valtavasti huomiota.

Puheessa hahmoteltiin demokraattisille maille uutta tapaa toimia kansainvälisessä politiikassa, kun Yhdysvaltoihin ei voi enää luottaa.

EUROOPASSAKIN etsitään uusia tapoja vaalia turvallisuutta ja pärjätä muuttuneessa maailmassa.

Carneyn kanssa tiiviisti asioiva presidentti Alexander Stubb ja muut eurooppalaiset poliittiset johtajat käyvät epäilemättä taustalla keskusteluja jostain uudesta tavasta liittoutua.

Ei ole sattumaa, että Ranskan valtio irtautuu Microsoftista, tai että meillä presidentti kokoaa keskeisiä toimijoita keskustelemaan strategisista riippuvuuksista.

Kanadan ja Euroopan yhteyttä rakennetaan näkyvästi, kun Carney saapuu myöhemmin tässä kuussa vierailulle Eurooppaan.

Ensin hän kuuntelee komission puheenjohtajan Ursula von der Leyenin pitämän Unionin tila -puheen ja seuraavana päivänä puhuu itse europarlamentille.

Saa nähdä, esittääkö Carney tuolloin jonkinlaisen näyn siitä, miten liberaalia demokratiaa vaalivat maat voivat toimia yhdessä idän ja lännen puristuksessa. Sellaiselle on ainakin tilausta.

PARAIKAA eurooppalaiset puolustavat omaa vapauttaan ja turvallisuuttaan Venäjää vastaan auttamalla ja aseistamalla Ukrainaa.

Tätä toista kamppailua käymme käymällä enemmän kauppaa Kanadan kanssa.

Made in Canada tarkoittaa tässä tilanteessa paljon muutakin kuin tuotteen alkuperämaata.