13.3.1940 liput laskettiin kaikkialla Suomessa puolitankoon. Keskiviikon pakkaspäivä oli surun päivä Hangosta Petsamoon.

Talvisota yhdisti suomalaiset yhteiskuntaluokasta riippumatta – vain hieman yli kaksi vuosikymmentä verisen sisällissodan jälkeen.

– Talvisotaan jouduttaessa työväestön elinehdot olivat parantuneet niin suuresti, että heillä oli todella jotakin puolustettavaa. Kansa kävi taisteluun yhtenäisenä, Väinö Tanner totesi muistelmissaan.

Ulkoministeri Tanner (sd.) puhui radiossa 13.3. puoliltapäivin kertoakseen rauhan solmimisesta Moskovassa. Ehtoihin sisältyi runsaita alueluovutuksia, muun muassa Hanko ja Viipuri.

Aikalaisten mukaan miehet kiroilivat ja puristivat nyrkkiä taskussaan, naiset itkivät. Puhuttiin Moskovan pakkorauhasta. Ja saneluahan pakti oli. Vahvemman oikeudella.

Seuraavana päivänä ylipäällikkö Mannerheim antoi päämajasta legendaarisen päiväkäskynsä numero 34. Se osui haavoitetun kansakunnan sieluun.

– Sotilaat! Olen taistellut monilla tanterilla, mutta en vielä nähnyt vertaisianne sotureita, teksti alkaa.

Marsalkka kiitti päiväkäskyssään suomalaisia. Sotilaiden ja kaikkien aselajien ohella myös lottia ja kotirintaman työläisiä.

Talvisota alkoi Neuvostoliiton hyökkäyksellä marraskuun viimeisenä päivänä vuonna 1939. Suomen Sosialidemokraatin etusivu seuraavana päivänä 1.12.1939. (Kuva: Demokraatin arkisto)

Aivan tarkkaa talvisodassa kaatuneiden määrää ei ole vielä voitu selvittää. Tämän hetkisten selvitysten mukaan suomalaisten tappiot talvisodassa olivat 26 662 sotatoimissa menehtynyttä ja noin tuhat siviiliä.

Luku sisältää, kaatuneet, haavoittuneena kuolleet, kentälle jääneet, kuolleiksi julistetut, todistetusti sotavankeudessa kuolleet, tauteihin tai tapaturmaisesti kuolleet sekä ne, joiden kuolinsyy ei ole tiedossa.

Enimmillään Suomen armeijan vahvuudessa taisteli 346 000 miestä maaliskuun 1940 alussa.

Puna-armeijan tappiot olivat huomattavasti suuremmat kuin suomalaisten, todennäkäisesti yli 100 000 kaatunutta, kadonnutta ja haavoihinsa kuollutta.

Marsalkka Mannerheim arvioi muistelmisaan kaatuneiden neuvostosotilaiden määräksi jopa 200 000. Tähän hän viittasi jo 14.3. päiväkäskyssä: “kun nyt parisataatuhatta vihollistamme lepää hangessa ja tuijottaa särkynein katsein tähtitaivaallemme, ei syy ole teidän”.

Joidenkin suomalaispitäjien miehiä kaatui talvisodassa moninkertainen määrä toisiin verrattuna, mikä selittyy tuolloin puolustusvoimissa käytössä olleella aluejärjestelmällä.

Ikäjakautuma kertoo, että eniten rivistä poistui 20-29-vuotiaita (16 157) ja 20-39-vuotiaita (8 801).