Kynnyksen madaltuminen käyttää väkivaltaa pienistäkin syistä on hälyttävä merkki siitä, että nuoret eivät aina tiedä, miten käsitellä ristiriitoja ja tunteitaan. Kysymys ei ole vain siitä, että väkivalta on lisääntynyt – kysymys on siitä, miksi nuoret turvautuvat väkivaltaan, ja mitä yhteiskunta voi tehdä estääkseen sen.

Väkivallan taustalla on usein monimutkainen verkosto tekijöitä: perhesuhteet, kouluväkivalta, yhteiskunnan eriarvoisuus, nuorten kokemat taloudelliset paineet ja mielenterveysongelmat. Monet nuoret kokevat syrjäytymistä, heikentynyttä itseluottamusta ja vaikeuksia löytää paikkaa yhteiskunnassa.

Yksinäisyys, turvattomuus ja riittämättömät tukitoimet voivat johtaa siihen, että nuori ei näe muuta vaihtoehtoa kuin purkaa negatiivisia tunteitaan väkivaltaisesti. Tähän tarvitaan ennaltaehkäisyä, joka lähtee liikkeelle varhaisesta tunnistamisesta ja pitkäkestoisista, viranomaisyhteistyön tukemista rakenteista.

ENNALTAEHKÄISY on avainasemassa. Tarvitsemme yhteiskunnan eri tasoilla toimivia tukiverkostoja, jotka pystyvät tunnistamaan nuorten ongelmat varhain ja tarjoamaan heille apua ennen kuin tilanne kärjistyy väkivaltaan. Tämä tarkoittaa parempia ja saavutettavampia mielenterveyspalveluja, niin nuorille kuin heidän perheilleen.

Koulutuksessa meidän tulisi panostaa enemmän tunnekasvatukseen ja vuorovaikutustaitoihin – ei vain akateemiseen oppimiseen. Tunteiden säätely, konfliktinratkaisutaitojen opettaminen ja itseilmaisun kehittäminen voivat auttaa nuoria löytämään väkivallattomia keinoja käsitellä vaikeita tilanteita.

Tukitoimet nuorten väkivallan ehkäisemiseksi eivät voi olla kertaluonteisia. On välttämätöntä, että nuorille tarjotaan pysyviä tukirakenteita, jotka eivät katoa sen mukaan, mikä hallitus on vallassa tai minkä lainsäädännön mukaan asiat menevät. Viranomaisyhteistyön sujuvuus ja jatkuvuus ovat avainasemassa. Meidän täytyy varmistaa, että eri viranomaiset – koulut, nuorisotyö, mielenterveys- ja sosiaalipalvelut – voivat toimia saumattomasti yhdessä, ilman lainsäädännöllisiä esteitä.

Nuori ei saa joutua pompoteltavaksi viranomaisten välillä, vaan hänelle on tarjottava kokonaisvaltaista ja jatkuvaa tukea.

YHTEISKUNNAN on myös tarjottava nuorille mielekästä tekemistä ja mahdollisuuksia löytää yhteisö, johon he voivat kuulua.

Nuorten osallisuus ja heidän antamansa ääni yhteiskunnassa voivat vähentää turhautumista ja syrjäytymistä. Aktiviteetit, nuorisotyö ja yhteisölliset projektit tarjoavat nuorille kanavia, joissa he voivat löytää itselleen turvallisia tapoja ilmaista itseään ja ratkoa ongelmia ilman väkivaltaa.

Tärkeä osa nuorten väkivallan ehkäisyä ovat matalan kynnyksen harrastusmahdollisuudet. Nuorilla tulee olla mahdollisuus osallistua mielekkäisiin aktiviteetteihin omilla ehdoillaan, ilman, että niissä on pakollisia kilpailullisia tavoitteita tai että perheiden taloudellinen tilanne estää osallistumisen. Matalan kynnyksen harrastusmahdollisuuksia pitäisi olla saatavilla kaikille nuorille, ei vain niille, joiden perheillä on varaa maksaa kalliista kursseista ja kilpailuista.

Väkivallan ehkäisy vaatii yhteistä vastuuta. Ei riitä, että poliittiset päättäjät tai koulut yksin ratkaisevat ongelmaa. Tarvitsemme laajempaa yhteiskunnallista keskustelua, jossa nuorten hyvinvointi ja turvallisuus ovat keskiössä.

VALITETTAVASTI tuntuu, että nämä teemat ovat ikuisia. Niitä käsitellään usein kauniisti, mutta käytännön toimet jäävät liian usein puuttumaan.

Se, että väkivalta kouluissa ja nuorten keskuudessa lisääntyy, kertoo siitä, että ongelmat ovat juurtuneet syvälle yhteiskuntaan. Pelkkä reaktiivinen toiminta ei riitä. Meidän on panostettava ennaltaehkäisyyn ja luotava pitkäjänteisiä rakenteita, jotka tarjoavat nuorille tukea ennen kuin ongelmat eskaloituvat väkivallaksi.

Yhteiskunnan rooli ei ole vain suojella nuoria, vaan myös tukea heitä niin, että he voivat kasvaa vastuullisiksi ja väkivallattomiksi aikuisiksi. Meidän täytyy huolehtia siitä, että kaikilla nuorilla on mahdollisuus kasvaa ympäristössä, jossa heidän turvallisuutensa, hyvinvointinsa ja kehityksensä on etusijalla. Se ei ole pelkästään heidän etunsa, vaan se on myös koko yhteiskunnan etu.

Näihin haasteisiin on vastattava heti, ja se vaatii laajaa yhteiskunnallista panostusta.

Kirjoittaja on viestintäasiantuntija ja kasvatus- ja opetuslautakunnan puheenjohtaja Vaasasta.