Suomen sosiaaliturvajärjestelmää on kuvattu byrokraattiseksi, kankeaksi ja kyykyttäväksi. Etenkin työttömät ja pienituloiset sekä moniongelmaiset joutuvat keräämään erilaisia etuuksia luukulta luukulle periaatteella: ensimmäisenä haetaan työttömyystukea, sitten asumistukea. Tähän päälle saatetaan hakea vielä toimeentulotukea.

Kaiken lisäksi selän takana vaanivat alituisesti kannustinloukut. Jos tukia saava henkilö tekee esimerkiksi keikkatyötä, leikkaavat saadut palkkatulot tukia monimutkaisesti ja vaikeasti ennakoitavasti.

Eduskuntapuolueet ovatkin heränneet ongelmaan ja esitelleet omia näkemyksiään uudistamisesta.

– Elämä on monimutkaista, ja Suomen järjestelmästä on tullut monimutkainen. Nykyään tehdään hyvin paljon nopeita ratkaisuja, joita joudutaan sitten korjaamaan, Välimäki huomauttaa.

Keskeisinä puolueita yhdistävinä tekijöinä esityksissä on luottamus kehittyvän teknologiaan sekä sosiaaliturvan yksinkertaistaminen tai siivoaminen.

SDP:n Yleisturva-malli nojaa vahvasti Kelan näillä näkymin vuonna 2019 lanseeraamaan tulorekisteriin, mistä Kela ja työttömyyskassat saisivat asiakkaistaan tarvitsemansa tulotiedot reaaliajassa.

Sotu-mallien kirjoa on esitelty monia. On muun muassa perustuloa, yleisturvaa, perustiliä, osallistumistuloa ja Universal Credit -mallia.

SDP:n malli on lähtöisin Demarinuorilta, ja se hyväksyttiin puolueen viralliseksi tavoitteeksi noin vuosi sitten Lahden puoluekokouksessa. Se on tarkoitus hyväksyä SDP:n puoluevaltuuston kokouksessa viikon kuluttua.

Antti Rinne. Kuva: Lehtikuva.

Millainen on SDP:n Yleisturva-malli? Mallin tekemisessä alusta alkaen mukana ollut Pohjanmaan sosialidemokraattien puheenjohtaja Matias Mäkynen kuvailee, että Yleisturvan lähtökohtana on se, että ihmiseen luotetaan.

– Lähdemme siitä, että jokainen haluaa kehittää itseään tai työllistyä. Emme halua ajaa ihmisiä entistä vaikeampaan asemaan rankaisemalla ja uhkailemalla. Yleisturvassa ihmisiä nimenomaan autetaan kohti työelämää kolmiportaisella kannustavalla järjestelmällä sekä toimivilla palveluilla, Mäkynen kuvailee.

Yleisturvassa on kolme tuen tasoa: takuutaso, yleistaso sekä aktiivitaso. SDP kuvailee, että portaikko toimii trampoliinina, joka ponnauttaa ihmisten takaisin jaloilleen ja antaa uuden mahdollisuuden silloin, kun elämän erilaiset riskit realisoituvat.

– Näin voi tapahtua kenelle tahansa, milloin tahansa, SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne korostaa.

Ensimmäinen porras on takuutaso, joka vertautuu toimeentulotukeen tai työttömyyspäivärahaan. Sitä kuvaillaan turvaverkoksi, joka takaa kaikille Suomessa asuville turvan silloin, kuin yleistason syytä ei ole. SDP tavoitteena on se, että takuutasolle jäisi mahdollisimman vähän ihmisiä. Takuutaso on kytketty tiiviisti palveluihin, jotka turvataan jokaiselle yksilöllisen tarvearvion pohjalta.

Miten ihmiseen luottaminen sitten käytännössä näkyy SDP:n mallissa?  Esimerkiksi kokoomuksen mallissa alimmalla tasolla tukea voidaan leikata aktiivimallissa nähtyyn tapaan, mikäli henkilö ei täytä hänelle asetettuja velvoitteita. Velvoitteet liittyvät esimerkiksi työpaikkojen hakemiseen.

SDP:n kansanedustaja Tarja Filatov korostaa, että jos ihminen putoaa  SDP:n mallissa takuutasolle, ensimmäiseksi pitää katsoa syytä miksi ihminen sinne putosi.

– Jos tarvitset kuntoutusta, sitä pitää olla tarjolla. Ei voi olla vain sitä, etti ihmiset ovat vain laiskoja kun ovat siellä. Pitää olla joku syy, vaikka siellä muutama laiskuri olisikin.

Mäkysen mukaan takuutason tuen lähtökohtana on se, että tulojen pudotessa ihmiset saavat tuen. Mutta jos etuudella oleminen pitkittyy, niin silloin ihmisen tilanne tarkistetaan ja pohditaan mitä voidaan tehdä.

– Jos ihmisellä ei ole palvelun tarvetta tai tarkoitustakaan työllistyä – esimerkiksi jos hän vaikka elää pääomatuloilla – niin ei hän silloin etuuttakaan tarvitse. Harkinta on mielummin niin päin, että sanktioita käytetään todella harkiten.

Toisena portaana SDP:n mallissa on yleistaso, jossa takuutason päälle maksetaan syyperusteinen perustoimeentuloturva. Tuen piiriin pääsee erilaisilla syillä, kuten työttömyys, opiskelu, vanhemmuus, tilapäinen sairaus ja työkyvyttömyys. Lisäksi tuen yläpäässä on ansio-osa, joka määräytyy aiempien ansioiden perusteella.

Kokoomuksen mallissa sanktioiden rinnalla yleistuen päälle tarjoillaan porkkanoita. Jos työtön täyttää velvoitteet ja jos hän tekee pieniä pätkätöitä, saa hän aktivoitumispalkinnon. Lisäksi työn määrän ja tulojen kasvaessa ne leikkaisivat tukia nykyistä tasaisemmin ja keskimäärin vähemmän kuin nyt. Kokoomuksen tavoitteena on, että tuloista jäisi aina käteen kolmannes.

Myös SDP:n mallissa yleisturvan viimeisin porras, aktiivitaso, kannustaa itsensä kehittämiseen sekä työllisyys- ja koulutuspalveluiden hyödyntämiseen. Puolue kuitenkin haluaa laajentaa määritelmän aktiivisuudelle, työtön saa porkkanaa puolueen visiossa esimerkiksi vapaaehtoistyöstä, järjestötoiminnasta sekä ei-tutkintoon tähtäävästä koulutuksesta.

Mäkynen korostaa lisäksi, että puolueen esitys on tällä hetkellä ainoa, joka sisältää opintotukijärjestelmän yleistukeen. Lisäksi keskeistä on tavoite määrittää eri portailla saadut etuudet vähimmäisviitebudjetin avulla ja kuluttajatutkimuskeskusen tietoihin pohjaten.

Viitebudjetilla tarkoitetaan sitä, millä rahalla pitäisi tulla toimeen nykypäivän Suomessa.

–  Portaita ei ole rakennettu millään mututuntumalla ja ajatuksella, että minusta tuntuu, että olisi hyvä saada ”tonni käteen kaikille”.

Kokoomuksen yleistuen päälle tulee asumisosa, jonka suuruus riippuu asuinpaikasta. Tuen taso on myös lähtökohtaisesti jonkin verran alhaisempi kuin nykyään toimeentulotuella oleva työtön saa. Asumistuen aluekohtainen vaihtelu aiheuttaa aluksi väistämättä myös sen, että etenkin korkean vuokratason kaupungeissa monien työttömien tuet pienenisivät.

Myös SDP haluaa toteuttaa Yleisturvan yhteydessä myös asumistuen muutoksen, mutta tarkemmin siihen ei oteta vielä toistaiseksi kantaa. Lähtökohta on kuitenkin se, että asumistukea on mahdollista yksinkertaistaa, mutta järjestelmän uudistaminen vaatii laajempaa asuntopolitiikan uudistamista ja kohtuuhintaisten asuntojen tarjonnan lisäämistä.

– Lähtökohta on se, että asumistukijärjestelmä uudistetaan tulevaisuudessa. Ongelma tällä hetkellä on se, että asuntojen tarjonnan puolella puuttuu järkeviä menettelytapoja. Se on kokonaan perkaamatta, Rinne toteaa.

Yleisturva sisältää puolueen mukaan nykysosiaaliturvan tapaan suojaosan ja etuus sovitetaan muiden tulojen kanssa tasaisesti siten, että käteen jäävät tulot kannustavat ottamaan lisätyötä vastaan. Mäkynen luonnehtii, että SDP:n malli sijoittuu jonnekin perustulon ja Britanniassa käytössä olevan Universal Creditin väliin.

– Perustulomalli ei ota niin hyvin huomioon ihmisten erilaisia tilanteita, se antaa vain tietyn könttäsumman, hän toteaa.

SDP:n puheenjohtaja Antti Rinne korostaa Universal Credit -mallin olevan puolestaan kova, luokkayhteiskuntaan pohjaava vanhanaikainen järjestelmä. Britanniassa sosiaalietuuksia on yhdistetty yhdeksi tarveperusteiseksi sosiaalietuudeksi käyttäen negatiivista tuloveroitusta. Kokoomuksen malli on lähellä tätä.

Yhteys SDP:n Yleisturvan ja Universal Creditin välillä syntyy siitä, että molemmat pyrkivät yhdistämään tukijärjestelmiä.

–  Mutta SDP:n mallin lähtökohta on, että kenenkään tuki ei tule heikentymään. Universal Credit -malli puolestaan johtaisi merkittävään tukien leikkauksiin. Kun perusturvan taso on jo nyt alhainen, me emme halua järjestelmää, joka tekisi siihen lisää leikkauksia. Universal Credit on kokoomuksen malli, meitä ei kannata sotkea siihen, Rinne korostaa.

SDP:n malli ei ole mikään oikotie onneen. Rinne korostaa, että se on osa puolueen tekemiä tulevaisuuteen katsovien uudistusten sarjaa.

Se on suunniteltu vaiheittain käyttöön otettavaksi vuoteen 2030 mennessä mutta sen toimeenpano on mahdollista aloittaa välittömästi. Keskeinen idea on viedä sotu-järjestelmää kohti suuntaa, jossa päästään kohti Pohjoismaista.

Tällä tarkoitetaan sitä, että pelkkä etuuden maksaminen ei ole ratkaisu, vaan työttömien saaminen takaisin työelämään vaatii palveluja, kannustusta ja ohjausta.

– SDP on työuskovainen puolue ja sitä työtä pitää vastaanottaa. Kun ollaan työttömyyden perusteella järjestelmässä mukana, niin totta kai työstä kieltäytymien on sellaista, jossa pitää olla jokin sanktiojärjestelmä, Filatov toteaa.

– Pyrkimys on se, että kun palvelut ovat työnhakijan rinnalla paremmat, niin sanktioita ei tarvitse silloin asettaa. Eivätkä ne ainakaan saa olla automaattisia kuten aktiivimallissa, jossa ihmiset eivät pysty itse vaikuttamaan siihen, että toimiiko hän niin kuin pitäisi.