Mielipiteet
2.10.2026 14:25 ・ Päivitetty: 2.10.2026 15:21
Minne osa nuorista kadotti sinnikkyytensä – ja voiko sen saada takaisin?
Julkisessa keskustelussa on noussut esiin huoli nuorten sinnikkyyden heikkenemisestä. Sinnikkyys ei katoa yhdessä sukupolvessa, mutta se voi hiipua huomaamatta.
Vaikka sinnikkyyttä ei voi mitata yhtä yksinkertaisesti kuin liikuntaa tai nukkumista, moni opettaja, vanhempi ja työnantaja tunnistaa ilmiön.
Vaikeuksia kohdatessa osa nuorista luovuttaa aiempaa nopeammin. Pitkäjänteinen harjoittelu, epäonnistumisten sietäminen ja tavoitteiden eteen ponnisteleminen tuntuvat olevan yhä useammin koetuksella.
Mistä tämä voi johtua? Yksi selitys voi löytyä arjesta.
Vain pieni osa nuorista liikkuu, nukkuu ja syö suositusten mukaisesti. Tällöin kärsivät myös keskittyminen, jaksaminen ja kyky sietää vastoinkäymisiä.
Väsyneenä jokainen meistä luovuttaa helpommin.
TOINEN SELITYS voi liittyä ympäröivään kulttuuriin, elämäntapaamme.
Elämme pikaratkaisujen aikaa. Vastaukset löytyvät sekunneissa, viihde on yhden pyyhkäisyn päässä ruudulla ja sosiaalinen media tarjoaa loputtoman virran sisältöä.
Vaikeuksia kohdatessa osa nuorista luovuttaa aiempaa nopeammin.
Pitkän harjoittelun kautta saavutettavat taidot eivät aina näyttäydy houkuttelevina vaihtoehtoina.
Nuorelle voi syntyä käsitys, että onnistumisen pitäisi tulla nopeasti, vaikka todellisuudessa lähes kaikki merkittävät taidot vaativat toistoja, virheitä ja kärsivällisyyttä.
Kolmas tekijä voi olla epäonnistumisen pelko. Nuorilta odotetaan paljon: hyviä arvosanoja, oikeita koulutusvalintoja, sosiaalista osaamista ja jatkuvaa aktiivisuutta.
Kun paine kasvaa liian suureksi, turvallisimmalta ratkaisulta voi tuntua yrittämisen välttäminen. Jos ei yritä, ei myöskään voi epäonnistua.
SISUN, SITKEYDEN ja sinnikkyyden heikkenemisellä voi olla kauaskantoisia seurauksia.
Opinnot keskeytyvät herkemmin, työelämän haasteet voivat tuntua ylivoimaisilta ja usko omiin kykyihin jää kehittymättä.
Samaan aikaan yhteiskunta tarvitsisi osaajia, jotka uskaltavat yrittää uudelleen epäonnistumisen jälkeen. Tarvitsemme myös nuoria, jotka uskovat siihen, että vaikeudet ovat osa oppimista ja elämää, eivätkä merkki omasta riittämättömyydestä.
Yhteiskunta tarvitsisi osaajia, jotka uskaltavat yrittää uudelleen epäonnistumisen jälkeen.
Sinnikkyyden vahvistaminen on yksi tärkeimmistä kasvatustehtävistämme.
Nuorten sinnikkyyden väheneminen ei ole merkki heikommasta sukupolvesta, vallitseva aika on mahdollistanut sen.
Nuoret eivät tarvitse täydellisiä olosuhteita, vaan aikuisia, jotka kannustavat yrittämään, erehtymään ja jatkamaan siitä huolimatta. Juuri siinä kasvaa sinnikkyys, suomalainen sisu.
Kirjoittaja on opettaja ja kuntapäättäjä (sd.) Seinäjoelta.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.