STT pyysi STEAlta valmisteluasiakirjoja kesäkuussa tietopyynnöllä, ja sai nyt asiasta hylkäävän päätöksen.

Itä-Suomen yliopiston julkisoikeuden professori Tomi Voutilainen ei pidä hylkäämisperusteluita kestävinä.

- Ei tuossa päätöksessä ole hirveästi relevantteja oikeudellisia argumentteja, Voutilainen kommentoi STT:lle.

KRITEEREISTÄ nousi kohu sen jälkeen, kun Rydman oli omalla päätöksellään rajannut niistä ulos esimerkiksi seksuaalivähemmistöjä tukeville järjestöille suunnatut tuet.

Asiasta ei ollut päätetty hallituksen kesken. Julkisuudessa pohdittiin tuolloin, päättikö ministeri ehdoista ominpäin vai normaalitapaan virkamieskuntaa ja asiantuntijoita kuultuaan.

Kesäkuun viimeisenä päivänä lähettämässään päätöksessä STEA hylkäsi STT:n tietopyynnön kokonaisuudessaan.

Avustusviranomainen perusteli asiaa muun muassa sillä, että julkisuuslakia sovelletaan viranomaisten sisäistä työskentelyä varten laadittuihin asiakirjoihin vain, jos asiakirjat sisältävät sellaisia tietoja, että ne arkistolainsäädännön mukaan on liitettävä arkistoon.

Salausta perustellaan myös sillä, että kyse olisi ministeriön sisäisestä työskentelystä.

- Tapaamiset ja sähköpostikeskustelut ministerin ja ministeriön virkamiesten kesken ovat osa ministeriön sisäistä työskentelyä, eivätkä ne siten muodosta viranomaisen asiakirjoja, jotka olisi mahdollista toimittaa vastauksena tietopyyntöön, STT:n saamassa päätöksessä perustellaan.

PROFESSORI Voutilainen ei pidä perusteluja riittävinä.

STEA on julkisuuslain tarkoittama itsenäinen hallintoviranomainen, vaikka se toimiikin ministeriön yhteydessä.

Voutilaisen mukaan ministeriön ja STEAn virkamiehet voivat käydä asiasta keskenään vapaamuotoista keskustelua, jolloin asia voi jäädä sisäisen keskustelun piiriin. Julkisuuslakia sovelletaan kuitenkin asiakirjoihin, jotka vaikuttavat siihen, miten viranomainen käyttää julkista valtaa ja hoitaa julkisia tehtäviään.

- Jos ministeriöstä tulee ohjausta STEAn valmistelussa olevaan asiaan, silloin se selvästi vaikuttaa asian käsittelyyn. Silloin ne ovat viranomaisen asiakirjoja, eivät sisäisen työskentelyn asiakirjoja. Eli jos jollain yksittäisellä viestillä on ollut erityistä vaikutusta avustuskriteerien valmisteluun, silloin ne kuuluvat lähtökohtaisesti julkisuuslain piirin, Voutilainen sanoo.

STEAn päätöksestä ei ilmene, onko se käynyt läpi saamiaan tai virkamiestensä asiasta saamia sähköpostiviestejä.

- Sehän heidän pitäisi selvittää ja sitten arvioida, mitkä viesteistä ovat sellaisia, jotka kuvaavat julkisen vallan käyttöä ja julkisten tehtävien hoitamista ja ovat vaikuttaneet asian käsittelyyn. Sellaiset viestit ovat automaattisesti viranomaisen asiakirjoja, Voutilainen summaa.

STEA VIITTAA päätöksessään myös valtioneuvoston tiedonohjaussuunnitelmaan, jonka mukaan julkisuuslaki määrittäisi ministerien kirjeenvaihdon salattavaksi yksityiselämän suojan pohjalta.

- Eihän tällaista ennakkokannanottoa luonnollisestikaan voida tehdä missään tiedonohjaussuunnitelmassa. Ei se ole automaatio, että kaikki viestit ovat yksityiselämän suojan piiriin kuuluvia, jos ne kerran ovat työasioita, Voutilainen sanoo.

Julkisuuslaki pätee Voutilaisen mukaan myös ministerin viesteihin silloin, kun ne vaikuttavat suoraan valmisteluun ja ovat täten julkisen vallan käyttöä.

Hän ei näe tilannetta, jossa ministeri olisi viestinyt STEAn virkamiehille yksityiselämän suojan piiriin kuuluvia tietoja.

- Se on ihan selvä asia, että salassapitosäännöksen piiriin kuuluvia tietoja ei voi näissä viesteissä olla.

Teksti: STT / Kaisu Suopanki