Miesten osuus on ollut 2000-luvulla hieman nousussa, kun taas naisten osuus on pysynyt melko tasaisena, kertoo Työterveyslaitoksen vanhempi tutkija Annina Ropponen.

–  Osa-aikatyössä työajat voivat vaihdella paljonkin, mutta Suomessa tyypillisin osa-aikatyön työaika on noin 20 tuntia per viikko. Kokoaikatyötä tehdään keskimäärin 37,5 tuntia viikossa, Ropponen toteaa.

Elinkeinoelämän valtuuskunta EVA:n ekonomistin Sanna Kurrosen mukaan osa-aikatyö on yleistynyt tällä vuosituhannella erityisesti pienten lasten äitien sekä yli 65-vuotiaiden työntekijöiden osalta. Myös iäkkäämpien yrittäjien osa-aikatyö on lisääntynyt. Kasvu on tullut pitkälti yksityiseltä sektorilta.

–  Majoitus- ja ravitsemistoiminnassa osa-aikaisia ei ole määrällisesti yhtä paljon, sillä ala on pienempi, mutta osa-aikatyötä tekevien osuus on suurin: lähes kaksi viidestä tekee osa-aikatyötä.

Vähiten osa-aikatyötä tehdään informaatio- ja viestintäaloilla, rakennus- ja teollisuusaloilla sekä julkisessa hallinnossa ja maanpuolustuksessa.

Kokoaikatyöstä osa-aikatyöhön siirtymiseen vaikuttavat Ropposen mukaan yleiset asenteet työelämässä: miten helposti työtehtävät saadaan järjestettyä niin, että niiden tekeminen onnistuu lyhyemmässä työajassa, ja miten aikataulun rajoitukset ylipäätään sopivat työhön.

Jos osa-aikatyö on työntekijän oma valinta, taustalla on usein elämäntilanteeseen liittyviä tekijöitä: pienet lapset, opiskelu, omaishoitajana toimiminen tai osittainen työkyvyttömyys. Ropponen kertoo, että monelle osa-aikatyöntekijälle on tärkeää saada lyhyemmälle työajalle kompensaatiota esimerkiksi jonkin tukimuodon, kuten kotihoidontuen, kautta.

Kurrosen mukaan omien lasten tai muiden omaisten hoitaminen on merkittävä syy osa-aikatyön tekemiseen nimenomaan naisten kohdalla.

–  Miehillä hoiva ei näyttäydy osa-aikatyön tekemisen syiden joukossa oikeastaan ollenkaan, Kurronen sanoo.

Noin kolmannes osa-aikatyötä tekevistä suomalaisista haluaisi tehdä kokoaikatyötä, kertoo EVA:n Kurronen. Hänen mukaansa näiden työntekijöiden osuus on kasvanut korona-aikana: osa yrityksistä on pyrkinyt selviytymään vaikeiden aikojen yli pienentämällä kokoaikaisten työntekijöidensä työaikaa lomauttamisen sijaan.

–  Vastentahtoista osa-aikatyötä kuvataan usein alityöllisyytenä. Liian vähäiset työtunnit voivat aiheuttaa toimeentulo-ongelmia, ja osa-aikatyön ja sosiaaliturvan yhteensovittaminen voi olla vaikeaa, Kurronen sanoo.

Työterveyslaitoksen Ropposen mukaan vastentahtoisesti tehty osa-aikatyö voi vaikuttaa työmotivaatioon sekä työhön sitoutumiseen. Jos osa-aikatyöhön liittyy merkittäviä haasteita, kuten toimeentulo-ongelmia tai esimerkiksi pitkät työmatkat, työntekijä saattaa kokea osa-aikatyön kokoaikatyötä kuormittavampana.

Suomessa tuli vuoden 2020 alusta voimaan työaikalaki, joka mahdollistaa sen, että jos työntekijä haluaa sosiaalisista tai terveydellisistä syistä johtuen tehdä kokoaikatyön sijaan osa-aikatyötä, on työnantajan pyrittävä järjestämään työt näin. Sama pätee myös silloin, jos työntekijä haluaa vähentää työaikaansa siirtyäkseen osittaiselle varhennetulle vanhuuseläkkeelle tai osatyökyvyttömyyseläkkeelle, kertoo Ropponen.

–  Työajan muuttaminen osa-aikatyöksi on siis mahdollista ja jopa suotavaa esimerkiksi työkykyyn tai ikään liittyvien syiden takia.

Ropposen mukaan osa-aikatyön tekemiseen liittyy monenlaisia hyötyjä. Se mahdollistaa työn ja muun elämän yhteensovittamisen esimerkiksi pikkulapsivaiheessa tai omaishoidon rinnalla. Tavallista lyhyempi työaika voi tukea työ- ja toimintakykyä esimerkiksi pitkältä sairauslomalta palaamisen yhteydessä. Osa-aikatyö voi myös tukea jaksamista henkisesti kuormittavassa työssä.

–  On hyvä muistaa, että osa-aikatyötä voi kokeilla määräaikaisesti, eli esimerkiksi 2–3 kuukauden kokeilujaksolla. Jakson aikana ja sen jälkeen arvioidaan esimiehen kanssa, miten työtehtävien sopeuttaminen on onnistunut ja onko osa-aikaisuutta tarvetta jatkaa.

Ropposen mielestä osa-aikaisuutta voitaisiin Suomessa hyödyntää aiempaa enemmän pienilläkin muutoksilla. Vaikka osa-aikaisuus toteutuu usein työajan puolittamisena, myös työpäivän lyhentäminen esimerkiksi pelkällä yhdellä tunnilla voi tuoda apua eikä merkitse työntekijälle niin suurta ansion menetystä.