Päätoimittajalta
20.6.2024 09:01 ・ Päivitetty: 20.6.2024 09:32
Näistä asioista uusi ulko- ja turvallisuuspolitiikan selonteko vaikenee – ja nämä uhkat se lupaa vastedes paljastaa
Suomen uusi ulko- ja turvallisuuspoliittinen selonteko sanoo joitain asioita harvinaisen suoraan – mutta jättää poliitikoille paljon liikkumavaraa siihen, mitä Venäjältä milloinkin siedetään.
Torstaina julkistettu selonteko on kiitettävän raikasta luettavaa. Aiemmista 2000-luvun versioista tuttu yltiövarovainen passiivikieli on monessa kohdassa vaihtunut kieliopillisesti parempaan aktiivimuotoon.
Emme enää pelkästään toivo, odota ja seuraa tapahtumia katseella, vaan nyt Naton jäsenyyden suojissa meillä on jopa halua ottaa joissain asioissa ohjia omiin käsiimme. Aiomme muun muassa sitouttaa liittolaismaitamme turvallisuusajatteluun, parantamaan kriisinkestävyyttään ja puolustuskykyään.
Suomen tavoitteena on selonteon mukaan saada Venäjä lopettamaan sotansa ja laittomat aluevaltauksensa Ukrainassa, sekä torjua Kremlin pyrkimykset lisätä epävakautta. Suomi lupaa edistää Venäjän saamista korvausvastuuseen sodassa aiheuttamistaan vahingoista, piste.
MUUTOS vanhaan liittoutumattomuuden ajan liturgiaan on tässä selvä. Vielä vuoden 2020 selonteossa Suomi korosti pitävänsä yllä “toimivia ja tiiviitä suhteita Venäjän kanssa aloilla, jotka ovat Suomen ja EU:n kannalta keskeisiä”.
Tätä edeltävässä, Juha Sipilän (kesk) hallituksen paperissa vuodelta 2016 oli vielä pieniä YYA-hengen kaikuja: siinä korostettiin erikseen mainiten, miten Venäjän eristäytyminen ei ole kenenkään etu, ja vakuutettiin että Suomi rakentaa yhteistyötä itänaapurin kanssa. Pitää toki muistaa, että tuolloin elinkeinoelämässäkin harmiteltiin Krimin valtauksen jälkeen Venäjän kiusaksi asetettuja länsipakotteita.
Nyt kahdeksan vuotta myöhemmin Venäjä-suhteista puhutaan kylmäkiskoisemmin: niitä ei Venäjän Ukrainassa käymän laittoman hyökkäyssodan takia enää ole. Selonteon mukaan Suomen ja Venäjän viranomaisilla on muun muassa rajaturvallisuuteen. liikenteeseen ja rikostorjuntaan liittyvää teknistä yhteydenpitoa, mutta muuten kahdenvälinen yhteistyö on jäädytetty.
Lisää aiheesta
Selonteko välttää antamasta Venäjälle liikaa liekaa. Suomi ei mainitse mitään aikarajaa tai oletusarvoa, milloin kanssakäyminen itään voisi normalisoitua, saati palautua ennalleen. Suomi ei kerro, onko paluu vanhaan aikaan – saati rajojen aiempaan aukioloon – edes mahdollista. Tämä tylyys onkin nykytilanteessa perusteltua.
Niin kauan kun Venäjä jatkaa hyökkäyssotaansa ja kansainvälisen oikeuden loukkaamista, Suomi sanoo pidättäytyvänsä jopa poliittisten suhteiden rakentamisesta sinne.
MONET TARKEMMAT yksityiskohdat siitä, millaisilla muskeleilla turvallisuuspolitiikkaa toteutamme, jäävät tämän selonteon ulkopuolelle, odottamaan erillistä puolustusselontekoa. Sen pitäisi valmistua syksyn aikana.
Missään ei julkisesti määritellä, mitkä ovat Suomelle turvallisuuspoliittisesti niitä viimeisiä rajoja.
On mielenkiintoista nähdä, mainitaanko siinä erikseen yhdestä detaljista, joka nyt julkaistusta ulko- ja turvallisuuspolitiikan huoneentaulusta ilmeisen tarkoituksellisesti puuttuu.
Missään ei julkisesti määritellä, mitkä ovat Suomelle turvallisuuspoliittisesti niitä viimeisiä rajoja, joiden ylittämisen jälkeen katsoisimme olevamme avoimessa konfliktissa Venäjän kanssa.
Olisiko yhteiskunnan elintärkeitä toimintoja lamauttava kyberhyökkäys verrattavissa alueloukkaukseen?
Saako Venäjä alihankkijoidensa kautta rikkoa terveydenhuollon järjestelmiä – ja aiheuttaa siviiliuhreja? Millaista henkeä vaarantavan toiminnan pitää olla, ennen kuin se rinnastetaan vaikka suomalaisia kohti ampumiseen?
Toivottavasti määrittely on ainakin TP-Utvan ja eduskunnan kesken selvillä. Nimittäin Demokraatin tietojen mukaan viranomaiset ovat huomanneet tänäkin kevään ja kesän aikana lukuisia tapauksia, joissa verkkohyökkääjät ovat yrittäneet päästä kiinni vesi- ja energiainfraamme sekä kunnalliseen dataan.
Jotain rajaa näihin kuitenkin aiotaan vetää. Turvallisuuspoliittinen selonteko lupaa, että Suomi ottaa poliittiseksi keinokseen vihamielisten kyber- ja hybridivaikuttajien nimeämisen, attribuution.
Tätä on aiemmin Suomessa vältetty, vaikka iskujen toimeksiantajat olisivat olleet hyvinkin selvillä. Mikäli syyllisten nimeäminen muuttuu käytännöksi, kyseessä on huomattava muutos perinteisiin tapoihin.
Se myös parantanee kansalaisten tilannekuvaa ja kriisitietoisuutta todellisesta uhkatasosta.
SELONTEOSTA löytyy myös tärkeä lupaus yhteiskunnallisen polarisaation ennaltaehkäisemisestä ja vähentämisestä.
Tämän soisi myös toteutuvan kaikkien hallituspuolueiden omassa poliittisessa toiminnassa, muutenkin kuin puheiden ja hurskaiden julistusten tasolla.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.