Elomaa kuvailee aloittavansa uudessa tehtävässään nöyränä, mutta innostuneena. Tehtävä ei ole helppo eikä kevyt, mutta työmarkkinakuvioissa se on pesti, johon oli haettava, kun mahdollisuus siihen tuli, hän kertoo. Työmarkkinat ovat Elomaalle pitkältä ajalta tuttu ympäristö.

– Olen ihan nuoresta saakka tehnyt työtä työmarkkinajärjestöissä ja nähnyt tätä työtä monenlaisesta eri vinkkelistä, niin kyllähän tämä on kuin kotiin palaisi, Elomaa kuvailee.

Elomaan edelliset pestit olivat johtavana asiantuntijana Finanssivalvonnassa ja edunvalvontajohtajana Työeläkevakuuttajat Telassa. Aiemmin Elomaa on toiminut pitkään ay-liikkeessä – SAK:ssa edunvalvontajohtajana ja työehtoasiantuntijana sekä eri tehtävissä ammattiliitoissa.

EDELLISEN valtakunnansovittelijan Anu Sajavaaran viimeinen työpäivä oli eilen ja Elomaa aloitti työnsä tänään. Elomaa kertoo, että hän on kesän aikana keskustellut Sajavaaran kanssa jonkin verran siitä, mitä odotettavissa on. Parhaillaan on kesken ammattikorkeakoulujen työriidan sovittelu. Kiistaa on ratkottu huhtikuusta lähtien.

– Sitä nyt jatkan ensitöikseni. Sovittelua on tehty pitkään ja vuoropuhelua on käyty, joten on hyvät pohjat olemassa. Tietysti sovittelijan vaihtuminen tuo aina oman vaikutuksensa. Minun täytyy nyt perehtyä työriidan alkuseikkoihin ja tilanteeseen, ja se vaatii vähän aikaa.

Alkajaisiksi uuden valtakunnansovittelijan on myös tärkeää ottaa haltuun työmarkkinoiden tilannekuva ja piirtää itselle seuraavia askelmerkkejä. Jokainen valtakunnansovittelija muokkaa tehtävästä myös oman näköisensä työriitojen sovittelun ulkopuolella. Millaiseksi se Elomaalla muotoutuu on ensimmäisenä työpäivänä vielä auki, mutta hän uskoo, että vastauksia tähän saadaan aika pian, kun vauhtiin päästään.

Työehtosopimuksia ei ole päättymässä syksyllä, vaan ensimmäiset mahdolliset sovittelutarpeet ovat ensi vuoden puolella. Tällä tietoa ei siis ole luvassa myllerrystä, Elomaa arvioi.

Hän kuitenkin seuraa mielenkiinnolla, millaisia vaikutuksia on teknologiateollisuuden sopijaosapuolten päätöksellä pitää työehtosopimus voimassa sopimuskauden loppuun asti.

– On mielenkiintoista, kuinka paljon sitä seurataan eri sopimusaloilla. Jos tämä jatkokausi lyö läpi laajemminkin työmarkkinoilla, niin silloin se tietenkin vähentää painetta ensi kevään työmarkkinaratkaisuihin.

Teollisuusliitto ja Teknologiateollisuuden työnantajat olivat sopineet, että osapuolet voivat tarkastella sopimusten tavoitteiden toteutumista sekä arvioitavissa olevia talouden ja työllisyyden näkymiä toimialalla. Arvioinnin perusteella osapuolilla oli mahdollisuus päättää sopimuskausi alun perin tarkoitettua aikaisemmin. Osapuolet päättivät kesäkuussa, että sopimuskausi jatkuu.

VALTAKUNNANSOVITTELIJAN tehtävään on tehty tällä hallituskaudella muutoksia. Niin sanottu vientimalli vietiin lakiin. Sen myötä sovittelijan ei ole mahdollista antaa työriitaan sovintoehdotusta, jossa palkankorotusten taso ylittää niin sanotun yleisen linjan. Yleinen linja on perinteisesti muodostunut teknologiateollisuuden palkkaratkaisusta.

Vientimallia on erityisesti palkansaajaleirissä kritisoitu siitä, että se sitoo liikaa valtakunnansovittelijan käsiä. On nähty, että esimerkiksi naisvaltaisten alojen nostaminen palkkakuopasta vaikeutuu, jos yleistä linjaa ei saa ylittää. Tähän on toivottu muutosta. Mitä Elomaa ajattelee tästä keskustelusta?

– Minun lähtökohtani on tietenkin se, että kulloinkin voimassa olevien lakien mukaan toimitaan, hän sanoo.

Hän luonnehtii, että jo ennen nykyistä lainsäädäntöä valtakunnansovittelijat ovat itse sitoneet kätensä yleisen linjan periaatteella ja sitä on työmarkkinoilla yleisesti sovellettu.

– Yleinen linja on ollut normikäsite vuosikymmeniä, myös minun koko työmarkkinahistoriani ajan. Se on nyt vain saanut tietynlaiset tarkennukset ja kriteerit lainsäädäntöön. Tietysti aika näyttää, että täytyykö näitä soveltaa sovittelutoimessa ja millä tavalla, Elomaa sanoo.

Hän kuitenkin toteaa, että jokainen sopimusala ja jokaisen kiistan perusteet ovat erilaisia.

EDUSKUNTAVAALIEN lähestyessä valtakunnansovittelijan instituutioon kohdistuu kehittämistoiveita. Puolueista SDP, vasemmistoliitto ja vihreät toivovat esimerkiksi riippumatonta tiedontuotantoa tasapuolisen sovittelutoiminnan tueksi. Samaa toivotaan SAK:ssa, STTK:ssa ja Akavassa. Onko tuoreella sovittelijalla ajatuksia näistä tai muista kehitystoiveista?

– Ei ole. Jättäisin sen työmarkkinajärjestöjen ja poliittisten päätöksentekijöiden mietintään, miten he haluavat sovitteluinstituutiota kehittää.

Millainen valtakunnansovittelija haluat olla?

– Haluaisin olla sellainen, joka nähdään objektiivisena, sopimukseen pääsyä helpottavana ja luottamusta herättävänä henkilönä. Jotta sovittelutoimi voi onnistua, täytyy osapuolten luottamus olla kohdallaan – ettei pyri kallistamaan vaakaa kumpaankaan suuntaan. Sovittelijan tehtävä ei ole neuvotella, vaan pyrkiä löytämään yhteinen ratkaisu.