Veronan rakastavaiset, Romeo ja Julia, saavat Helsingin kaupunginteatterissa aivan uuden elämän, sekä kirjaimellisesti että tarinan etenemisen kannalta.

Se myös mahdollistaa hittibiisikavalkadin tähtisademaisen toteutuksen.

WILLIAM SHAKESPEAREN tarina perheitään vastustavista rakastavaisista vahvistuu feminiinisestä voimasta siinä määrin, että kuolleetkin heräävät eloon.

Manchesterissä vuonna 2019 kantaesityksensä saanut ja maailman ykkösnäyttämöt kiertänyt &Julia tuo lavalle myös sukupuolen moninaisuuden.

Ja jos Shakespearen alkuperäistä näytelmää voi kuvailla hiukan koomisesta traagiseksi kääntyväksi romanssiksi, on &Julia iloisen humoristinen ja lempeän itseironinen. Sen vahvin viesti on kuitenkin vakava: me itse voimme kirjoittaa omaa tarinaamme, kunhan emme luovu toivosta.

HELSINGIN kaupunginteatterin kohdalla voi jo puhua musikaalikoneistosta, sillä ulkomaiset hittimusikaalit ovat rantautuneet sujuvasti sen lavalle lukuisia kertoja ja keränneet Suomi-versiona katsomot täyteen ilta illan jälkeen.

&Juliankin kaikkien näytösten liput olivat lähes loppuunmyydyt ennen ensi-iltaa.

Suuret musikaalit ovat alusta alkaen ryhmätyötä, mutta laadun takeina ovat myös tutut nimet, kuten ohjaaja Samuel Harjanne, koreografi Gunilla Olsson-Karlsson sekä orkesterin johdossa Eeva Kontu.

Ja tietysti itse musiikki, joka tässä tapauksessa koostuu ruotsalaisen Max Martinin kansainvälisille poptähdille 1990-2000-luvuilla säveltämistä hittibiiseistä.

Musikaalin suomentanut Paavo Leppäkoski on kääntänyt vain osan kappaleista eikä niitäkään kokonaan. Se sopii yhteiseen biletykseen; fanit osaavat kappaleet ulkoa juuri englanninkielisinä.

MUSIIKILLINEN tykitys alkaa jo ennen kuin itse esitys.

Yleisön valuessa katsomoon musiikki pauhaa ja esiintyjät venyttelevät jo lavalla. Kun kaikki ovat istumassa, toivottavat esiintyjät katsojat tervetulleiksi “kaikkien aikojen parhaan näytelmäkirjailijan” esitykseen.

Osoittautuu, että se on vielä syntymisen tilassa. Valmistumassa olevaan mestariteokseen vaikuttaa Shakespearen vaimo Anne Hathaway mitä suurimmassa määrin. Saamme seurata myös pariskunnan suhteen kriisikohtia ja niiden ratkaisua.

Lavan takaosan täyttää puinen puolikaaren muotoinen parveke. Juuri muuta lavastetta ei joitakin huonekaluja lukuunottamatta tarvitakaan.

Maisemat ja paikat vaihtuvat tehokkaasti taustalle heijastettavien kuvien avulla. Melkein taukoamatta tanssivalle väkijoukolle jää näin tarpeeksi tilaa. Valojen ja videoiden avulla loihditaan useita vangitsevia näyttämökuvia.

Suuri lava on enimmäkseen täynnä väkeä, suurin osa lahjakkaita nuoria vierailijoita, joiden energia saa lavan suorastaan kipinöimään.

MIkko Peltomäki ja Renée Böök ovat nykyajan Romeo ja Julia.

JULIAN ROOLISSA debytoi vahvaääninen Renée Böök, jonka nuoresta neidosta löytyy epävarmaa teiniä sekä voimistuvaa modernia tahtonaista. Uskomattoman ketterän Mikko Peltomäen Romeo taas samastuu suorastaan hengästyttävästi pop-staran rooliin.

Tuukka Leppänen Shakespearena ja Maria Lund hänen vaimonaan Anne Hathawaynä hallitsevat suvereenisti lavaa.

Lundin tarkkanäköinen ja nokkela sanailija sekä Leppäsen herkästi innostuva ja itsekeskeinen kirjailijanero ovat rautaisten ammattilaisten työtä.

Lund on monilahjakkaana esiintyjänä ja ihastuttavana laulajana täydellinen musikaalitähti. Hänen rinnallaan loistaa myös sävykkäästi tyypittelevä Leppänen.

Anne-vaimon halu tuoda näytelmään positiivisuutta ja elämää synnyttää myös uusia hahmoja, kuten Martti Mannisen ja Niki Rauténin sateenkaaripariskunnan.

Mannisen itseään etsivä ja arka Francois on suorastaan hellyttävä ja herättää toinen toistaan seuraavien laulu- ja tanssinumeroiden lomassa hetkeksi myös herkempiä tunteita. Niin tekee myös Rauténin yhtäaikaa haavoittuva ja riehakas May.

Mannisen vahvaa, hallittua ja ilmeikästä laulua kuuntelisi vaikka kokonaisen esityksen verran.

KAIKKI kolmekymmentä musiikkinumeroa lauletaan ja tanssitaan sata lasissa.

Lisäksi erityisesti mielessä kihelmöivät muun muassa Laura Alajääsken imettäjän Julialle täräyttämä, aikoinaan Pinkin tulkitsema Fuckin’ Perfect.

Se lähtee äänellä, joka tuntuu kaatavan katsomon eturiviä hiukan taaemmaksi. Myös Backstreet Boysien Everybody saa Romeon ystävineen esittämänä ansaitsemansa tulkinnan.

Yleisö ei näkemässäni esityksessä ihan pysynyt tuoleissaan. Yhteiset bileethän nämä ovatkin.