Tasavallan presidenttinä vuosina 1946-1956 toiminut Paasikivi on jäänyt historiaan ulkopoliittisena realistina, joka loi Suomeen erityisesti idänsuhteita painottaneen ulkopolitiikan linjan.

– Olen parille ihmiselle tänään sanonut, että lukekaa Paasikiveä. Varmaan Paasikivi sanoisi tästä suurvaltapelistä, että hirmuista. On puhuttu arvopohjaisesta realismista, niin ehkä siihen joudutaan lisäämään mukaan inhorealismi, Haavisto sanoo Demokraatille.

GEOPOLIITTISIA suhteita ravisteli keskiviikkona kaksi suurta uutista. Trump kertoi soittaneensa Ukrainan sodan myötä paitsioon ajautuneelle Venäjän presidentti Vladimir Putinille. Puhelun aiheena oli paitsi presidenttien tapaaminen myös Ukrainan sodan päättäminen.

– Joudumme seuraamaan tilannetta, jossa aika armoton suurvaltapeli tapahtuu Euroopassa ja meidän naapurustossa. Suurvaltojen yhteistyö talloo pienempiä. Menossa on suurvaltojen tanssi, Haavisto luonnehtii.

YKSI Euroopan ja Ukrainan peloista on ollut jonkinlainen Putinin ja Trumpin Ukrainan ylitse ja ilman EU:ta sopima diili.

Haavisto ei neuvottelujen ammattilaisena kutsuisi Hegsethin avauksia Ukrainan Nato-jäsenyydestä tai alueluovutuksista neuvottelutaktiikaksi.

– En suosittelisi tätä kenellekään. Euroopassa Ukraina-kysymys koetaan fundamentaalina kaikkien turvallisuuteen liittyvänä kysymyksenä. Euroopassa ajatellaan, että kansainvälisiä pelisääntöjä ei voisi rikkoa ilman vakavia seuraamuksia sille, joka niitä rikkoo. Yhdysvalloissa Ukraina on yksi piste maailman konfliktien kirjossa.

Painotusero näkyy Haaviston mukaan Yhdysvaltain ja Euroopan Ukraina-keskusteluissa.

– Euroopassa ymmärretään, että jos Venäjän toimintaa Ukrainassa katsotaan läpi sormien, joku toinen eurooppalainen maa voi olla seuraava uhri. Puolustus ymmärretään laajempana kysymyksenä.

Onko Yhdysvalloissa lakattu kuuntelemasta eurooppalaisia?

– Presidentti Trump on valituksi tultuaan tavannut paljon eurooppalaisia johtajia. Yksi toisensa jälkeen he ovat korostaneet teroittaneensa Ukrainan merkitystä. Itsellekin on muodostunut mielikuva, että keskustelut ovat sujuneet jonkinlaisessa yhteisymmärryksessä ja niillä olisi ollut vaikutusta. Nyt tullaan tilanteeseen, jossa näkemyserot ovat voimakkaat.

MYÖS Haavisto painottaa, että Ukrainan pitää olla mukana omissa rauhanneuvotteluissaan.

– Paitsi että Ukrainan rauhaa ei voida tehdä Ukrainan yli, niin tässähän ladotaan nyt Euroopan tiskiin Ukrainan jälleenrakennuksen kustannukset, turvatakuiden kustannukset ja toteutus sekä Ukrainan EU-jäsenyys. Eurooppaa ei ole näistä kuultu eikä Eurooppa ole mukana tässä nyt nähtävissä olevassa neuvottelupöytäarkkitehtuurissa.

– Onhan tämä outoa.

TRUMP on aloittanut toisen presidenttikautensa tekemällä tiuhaan tahtiin ulkopoliittisia avauksia Gazan asukkaiden pakkosiirroista Grönlannin ja Panaman kanavan valtaamiseen. Haaviston mukaan seurauksena on ollut fokuksen siirtyminen, joka vähentää Euroopan kykyä keskittyä Ukrainan sodan ratkaisuun.

– Jos käy nyt Kööpenhaminassa, siellä puhutaan vain Grönlannista. Tanska oli aktiivinen ja sitoutunut Ukrainan tukija. Nyt he sijoittavat kaksi miljardia Grönlannin puolustukseen. Olisi se kaksi miljardia ollut Ukrainassakin suurena apuna.

– Tai kun Ranska ilmoittaa, että se suunnittelee joukkoja Tanskan avuksi Grönlantiin. Entä, jos olisi tarjottu lisää Ukrainan tueksi?

HUOMIO siirtyy parhaillaan toisaalle myös Yhdysvaltain sisällä. Presidentti Trumpin ja hänen selvitysmiehensä Elon Muskin pyrkimykset keventää pikavauhdilla liittovaltion hallintoa ovat nousseet kansainvälisiksi uutisiksi.

– Siellä on tällä hetkellä fokuksessa esimerkiksi USAIDin kohtalo ja ympäristöhallinnon kohtalo. Sisäinen keskustelu myllää voimakkaasti. Jää nähtäväksi kuinka paljon ulkopolitiikkaan löytyy vielä paukkuja sikäläiseltä oppositiolta.

PÄÄMINISTERI Petteri Orpo (kok.) kertoi torstaina eduskunnassa osallistuvansa sittenkin Münchenin turvallisuuskonferenssiin. Aiemmin tapahtumaan olivat menossa ulkopoliittisesta johdosta tasavallan presidentti Alexander Stubb sekä ulkoministeri Elina Valtonen (kok.). Orpo kertoi mielenmuutoksensa syyksi keskiviikon isot uutiset.

Haavisto pitää päätöstä oikeana.

– Tämä on hyvä päätös. Nyt eletään kriittisiä hetkiä Ukrainan kannalta.

Suomen pitäisi Haaviston mukaan korostaa nykytilanteessa entistä enemmän EU:n yhtenäisyyttä ja EU:n pääsyä neuvottelupöytiin, joissa myös EU:n rooli on esillä. Puhe on EU:sta Ukrainan turvallisuuden takaajana, EU:n roolista Ukrainan jälleenrakennuksessa ja Ukrainan EU-jäsenyydestä. Kaikki aiheita, joita puolustusministeri Hegseth nosti esiin Brysselissä konsultoimatta ensin EU:ta.

– Kun kysytään, että kenen pitäisi edustaa EU:ta neuvottelupöydässä, ajattelen Ursula von der Leyeniä komission puheenjohtajana ja Kaja Kallasta ulkopolitiikan korkeana edustajana.

HAAVISTO nostaa esiin presidentti Sauli Niinistön raportin EU:n siviili- ja puolustusvalmiuden vahvistamisesta. Hän uskoo, että raportti kiinnostaa nyt uudella tavalla.

– Jos ajattelen Niinistön raporttia ja sitä miten olemme jo aikaisemmin puhuneet tästä (Lissabonin sopimuksen) 42,7 -artiklan toimeenpanosta. Olemme olleet Ranskan kanssa melkein yksin siinä. Kaikki ovat ihmetelleet, että mikä artikla ja mistä te puhutte. Tämä tilanne herättää nyt uudella tavalla Niinistön raportin yksityiskohtiin.

Artikla 42,7:n mukaan muilla EU:n jäsenvaltioilla on velvollisuus antaa aseellisen hyökkäyksen kohteeksi joutuvalle jäsenvaltiolle apua ”kaikin käytettävissään olevin keinoin Yhdistyneiden Kansakuntien peruskirjan 51 artiklan mukaisesti”.

EU:N lisäksi muuttunut kansainvälinen tilanne on Haaviston mukaan ollut opiksi myös Natolle. Hän viittaa Ukrainan Nato-mailta ja EU:lta saamaan aseapuun.

– Ukraina saa tukena hyvin erilaisia asejärjestelmiä ja jokaiseen joudutaan erikseen kouluttamaan ihmisiä. Jos kriisin tullen yrittäisimme auttaa toista Nato-maata, olisiko se samanlainen soppa? Lähtisikö varusteita eri standardeilla, kaliibereilla, tekniikoilla ja ohjekirjoilla? Miten Nato toimii yhteen?

– Luulen, että Ukraina-kokemuksessa on Natolle suuri läksy siinä, mitä tämä yhteensopivuus käytännössä toimii. Näiden kaikkien vuosien aikana ei ole harmonisaatiota saatu tehtyä. Se herättää kysymyksen, miten yhteistä puolustusta Natossa on kehitetty näin hitaasti.

SUOMI pääsi sotilasliiton jäseneksi Haaviston mukaan kreivin aikaan.

– Jos nyt oltaisiin hakemassa tällaisessa transaktionalistisessa maailmassa, niin kuka ties mitä ehdotuksia tulisi. Menimme siihen aikaan, kun puhuttiin vielä periaatteista eikä vain bisneksestä, rahasta tai luonnonvaroista.