Ay-liike sellaisena kuin se on Suomessa opittu tuntemaan, aiotaan iskeä kanveesiin.

Ei puhettakaan muusta.

Hallituksen julkilausuttuna tavoitteena on ”kannustaa” ihmisiä töihin. Työttömiä onkin paljon ja niin on myös avoimia työpaikkoja. Kaikki ovat yhtä mieltä siitä, että Suomessa ihmiset ja työpaikat eivät kohtaa riittävästi.

Kirittävätkö Orpon oikeistohallituksen kaavailemat uudistukset osaavia henkilöitä sopiviin työpaikkoihin ja millä tai kenen kustannuksella, jää tietysti nähtäväksi.

YKSI hallitusohjelman holtittomimmista linjauksista on ensimmäisen sairauslomapäivän palkattomuus, vaikka tuleva pääministeri Petteri Orpo vähätteli asiaa perjantain tiedotustilaisuudessa.

Keskiluokkaiset toimistotyöntekijät sen vielä klaaraavat vaikka tekemällä työtä sairaana kotoa käsin, mutta isku osuu kovaa muun muassa hävyttömän matalilla palkoilla muutenkin kituuttaviin päiväkotien ja sairaanhoitajiin, jotka ovat jo työnsä puolesta alttiina kulkutaudeille.

Heillä ei ole varaa jättää palkkaa nostamatta kuin äärimmäisen pakon edessä eikä oikeastaan silloinkaan, joten luvassa on kasapäin sairaita hoitajia lastemme ja vanhustemme kanssa. Koronapandemia ei opettanut näemmä mitään Orpon jengille.

Jatkossa työntekijän irtisanomiseenkin riittää ”asiallinen syy”. Ehkä jopa sairaana töihin tulo?

MITÄ asiasta ajattelee vaikkapa perussuomalainen duunariäänestäjä, joka laskee palkkansa viimeisiä senttejä pärjätäkseen tai työtön, jota isketään monesta suunnasta ansiosidonnaisen porrastuksella, asumistuen leikkauksella ja toimeentulotuen ehtojen kiristyksillä?

On eri asia kirjoittaa teoriaa hallitusohjelmaan kuin puolustaa tulevia konkreettisia esityksiä julkisen paineen alla eduskunnassa.

Myös ay-liike lyödään lattiaan, jos vain pystytään. Oikeutta tukilakkoihin ja poliittisiin lakkoihin rajoitetaan ja laittomaan lakkoon osallistumisesta mätkäistään työntekijälle 200 euron seuraamusmaksu.

Jatkossa laillisia tukityötaisteluitakin ovat vain ne, jotka ovat kohtuullisia suhteessa tavoitteisiin ja joiden vaikutukset kohdistuvat työriidan osapuoliin. Juuri selvempää viestiä AKT:n suuntaan on vaikea kuvitella.

Myös paikallinen sopiminen laajennetaan ohi työehtosopimusten ja luottamusmiesjärjestelmän.

ORPON moukarlista on liki loputon, eikä yhdessä pikakommentissa purettavissa.

Ohjelma on kokoomuslainen märkä uni, paperille todeksi vietynä. Sen takaavat myös duunariäänestäjänsä hylännyt perussuomalaiset, säätiöselkärankaisten RKP ja köyhimpien suomalaisten maallisille huolille selkänsä kääntänyt kristillisdemokraatit.

Poliittisesta syksystä on tulossa ennennäkemättömän riitaisa, sen uskaltaa jo luvata.