Riita on purkautunut poliittisina lakkoina ja rajuna kielenkäyttönä puolin ja toisin. Monella on yhteentörmäyksestä epämiellyttävä olo, mutta polkua uudistuksiin ilman riitaa ei ole löytynyt.

On todennäköistä, että hallitusohjelma toteutuu. Työmarkkinoiden ja sosiaaliturvan rakenneuudistukset ovat olleet erityisesti kokoomuksen tavoitteita vuosikymmeniä. Muutkin hallituspuolueet ja ilmeisesti osin myös keskusta näkevät uudistukset välttämättöminä Suomelle.

Avainministerit ovat sitoutuneita ja eduskunnassa on selkeä enemmistö. Uudistusten peruminen tarkoittaisi hallituksen kaatumista tai ainakin vakavaa hallituskriisiä. Millä hallituspuolueella olisi tähän intoa ja miksi ihmeessä?

MYÖHEMMIN voidaan arvioida, oliko osalta ay-liikettä viisas valinta asettua niin voimakkaasti eduskunnan enemmistöä vastaan. Suljettiinko samalla muut vaikuttamisen tiet?

Opposition tehtäviin tietysti kuuluukin kritisoida hallitusta, mutta yleensä joustava edunvalvoja ainakin yrittää tavoittaa myös toista mieltä olevia. Toisaalta iso osa ay-liikettä on pitänyt yllä keskusteluyhteyttä, tuonut esille näkökulmia, välttänyt provosoimista ja etsinyt erilaisia ratkaisumalleja. Jäykkään lakkoratkaisuun ei päätynyt koko ay-liike.

Päivät ovat peräkkäin. Jatkossakin Suomi on meidän kaikkien kotimaa. Uudessakin työmarkkinaympäristössä on toimittava. Mistä löytyvät ne ay-liikkeen ja työnantajapuolen johtajat, jotka rakentavat tien eteenpäin?

Jatkossa työmarkkinapöytien pelisäännöt ovat ehkä hieman erilaiset kuin aiemmin, mutta talouskasvun ja korkean työllisyyden tavoitteet ovat kummallakin puolella täysin yhteneväiset. Yritystasolla tämä tarkoittaa kannattavaa liiketoimintaa, mahdollisuutta työllistää ja kykyä nostaa palkkoja.

Lainsäädäntötyön pöytään kannattaa ehkä jatkossa yrittää istua vain kutsusta tai vaalien kautta? Ovi ei aukea saranapuolelta. Työmarkkinajärjestöillä riittää varmasti kädet täyteen tekemistä myös työmarkkinatoiminnassa.

Myös politiikassa päivät ovat peräkkäin. Eduskunnan kuppilassa kysellään, onko sinipuna pysyvästi historiaa – vai olisiko jossain vaiheessa jo aika katsoa eteenpäin? Kolme kautta hallitus-oppositio -rajan eri puolilla on etäännyttänyt kokoomusta ja sosiaalidemokraatteja. Väriä ja aatetta on varmaan puolin ja toisin tullut lisää sitten Lipposen-Niinistön aikojen – ja jopa Kataisen-Urpilaisen.

KRIISIYTYNYT talous tekee kaikesta työskentelystä vaikeampaa – supistuvaa kakkua on vaikeampi jakaa kuin kasvavaa. Moni kuitenkin näkee, että nimenomaan erilaisista lähtökohdista nousevat yhteiskunnan rakentamispyrkimykset eheyttäisivät jakautumisuhan alla elävää Suomea.

Tavoitteet voidaan jakaa, vaikka aatepohja olisi erilainen. Työllisyys, talouskasvu, ilmastonmuutoksen torjunta, koulutus ja tiede, Eurooppa-mielisyys, suvaitsevaisuus ja monet muut tavoitteet ovat niin SDP:lle kuin kokoomukselle keskeisiä.

Kokoomuksen pyrkimys uudistaa talouden rakenteita ei ole katoamassa mihinkään. Maailman muutos haastaa Suomea jatkossakin ja talous vaatii jatkuvaa päivittämistä kilpailukykyisemmäksi. Kokoomuksen oikea laita on vahva ja laaja – se painottaa tervettä talouspolitiikkaa.

Tätä ei kuitenkaan missään nimessä pidä tulkita niin, että yhteistyö erilaisissa kokoonpanoissa olisi jotenkin periaatteellisesti poissuljettua. Päinvastoin, mitä avoimemmin ja käytännönläheisemmin pystymme lähestymään Suomen kehittämistä, sen parempi koko maalle. Pysyvä, ideologinen jako harvoin edistää parhaita lopputuloksia.

ME oikeistolaisetkin mielellämme keskustelemme erilaisista uudistamisen poluista – aidosti. Euroopan maiden suuria talousuudistuksia on toteutettu monenväristen hallitusten johdolla ja eri tavoilla.

Britanniassa talousuudistukset ajoi läpi konservatiivi Thatcher, mutta Saksassa demari Schröderin hallitus. Ruotsissakin rakenteita on uudistettu demarien johdolla, Ranskassa töihin ryhtyi keskiryhmiä edustava Macron. Yhteistä näille on ollut, että vastustusta ei ole pelätty, vaan on tehty tarpeellinen muuttuvassa maailmassa.

Aito keskustelu edellyttää, että on tahtoa ja avarakatseisuutta. Hedelmällistä keskustelua pohjustaa syvällinen poliittinen valmistelutyö, vaihtoehdot ja monipuolinen vuorovaikutus.

Poliittiset puolueet ovat vaihtoehtoja vaaleissa, kilpailijoita ja yhteistyökumppaneita, mutta eivät vastustajia tai vihollisia. Vaikka mielipiteitä on laaja kirjo, olemme kaikki Suomen tulevaisuuden asialla. Tuota tulevaisuutta voi rakentaa vain yhdessä.

Onko jo aika katsoa eteenpäin?

Kirjoittaja on kansanedustaja ja kokoomuksen talouspolitiikan verkoston puheenjohtaja.