Samalla ollaan romuttamassa pohjaa palveluiden demokraattisesta ohjauksesta  siirtämällä toimintoja yhtiöihin ja yksityiselle sektorille. Tekeillä on valtava julkisten toimintojen alasajo, jossa tehottomuudesta ja palveluiden tuottamisen kalleudesta on  syyllistetty niin kuntien työntekijöitä kuin luottamushenkilöitä.

Yhä edelleen on muistutettava, että esimerkiksi OECD-vertailussa suomalainen kuntapohjainen julkinen sosiaali- ja terveydenhuolto on maailman huippua tuloksellisuuden ja tehokkuuden mittareilla.

Esimerkkejä kuntien heikkenevästä roolista löytyy useita. Niitä aiheuttavat muun muassa sosiaali- ja terveydenhuollon, työllisyydenhoidon, koulutuksen ja hankintalain muutokset.

Kyse ei ole enää vain sotesta. Kuntien tehtävistä ollaan poistamassa myös esimerkiksi pelastustoimi, ympäristöhuolto ja lomituspalvelut. Toisen asteen koulutus on kunnan tai usein kuntien yhteisesti järjestämää. Nyt suunnitellaan, että yhtiöittämispakko ulotettaisiin myös koulutukseen ja siirryttäisiin suoraan valtion tulosohjaukseen. Kunnilla ei ole olisi tuolloin mitään päätös- eikä rahoitusvaltaa.

Työvoiman palvelukeskuksia on rakennettu viime vuosina ympäri Suomea. Useat kaupungit ovat toivoneet, että saisivat järjestää erityisesti pitkäaikaistyöttömien palveluja myös tulevaisuudessa. Kaikki esitykset on tyrmätty ja toiminnat siirretään maakuntiin. Kunnille on nyt esitetty ideaa perustaa työllistämiseen yhtiö, jonka kautta tuottaa palveluita. Ei ole ihme, että kunnat eivät ole tähän tarttuneet.

Yhtiöittäminen tuntuu siis olevan hallituksen mantra vähän kaikkeen. Viimeisimpänä on hankintalain muutoksilla päätetty rajoittaa jo toimivien kunnallisten yhtiöiden asemaa.

Hankintalain sidosyksikköjen ulosmyynnin rajat on tehty niin tiukaksi, että välittömät vaikutukset ulottuvat vähintään 100 kunnallisen tai kuntien yhteisen yhtiön toimintaan. Suomessa ollaan tekemässä rajaus, jolla ulosmyynnin raja on 5 prosenttia ja korkeintaan 500 000 euroa, jollaisia ei ole missään Euroopan maassa.

Tämä tulee vaikuttamaan erityisesti alueilla, joilla kilpailua ei ole: ainoakin tuottaja hiipuu tai yksityisen yrityksen monipoliasema vahvistuu. Kyse on hyvin tutuista yhtiöistä kuten jäte, laboratorio, kuvantaminen, ruokahuolto, tekniset palvelut, siivous, tekstiilihuolto, työterveyshuolto ynnä muuta.

Hallituksen esityksestä kärsivät suoraan kuntalaiset, mutta myös pienet yritykset, järjestöt ja seurakunnat, joilla on ollut mahdollisuus hyödyntää esimerkiksi kunnan järjestämiä työterveyshuollon palveluja. Laki heikentää ja ajaa alas osan julkisista palveluista, joista osaa on voitu myydä markkinaehtoisesti alueen tai paikkakunnan muille toimijoille.

En halua edes ajatella, mitä kaikkia kuntien tehtäviä vielä siirretään pois, pakkoyhtiöitetään tai annetaan markkinoiden hoidettavaksi.

Hyvinvointiyhteiskunta tarvitsee rakenteen, jossa kunnat ovat olleet valtion ohella merkittävä osa. Nyt valitettavasti näyttää siltä, että olemme siirtymässä johonkin muuhun, jossa lähellä ihmisiä olevilla palveluilla ja päätöksenteolla ei ole enää merkitystä – valitettavasti.