Ooppera Skaala teki produktion Edith Södergranin elämästä: Verenpunainen kalpeus on paha ennusmerkki

Kuva: Tyra Therman
Essi Luttinen (vasemmalla) on Vierge Moderne -oopperan Edith Södergran, tanssija Minttu Pietilä hänen vastavoimansa.

Suomalaisen runon varhaiskypsä näkijä Edith Södergran on lyriikan edustajistamme edelleen yksi valovoimaisimmista. Jo varsin nuorena hän totesi, että ”olen löytänyt ulottuvuuteni”.

Vuonna 1892 syntynyt runoilija oli edellä aikaansa ja sai arvostusta oikeastaan vasta kuolemansa jälkeen. Raivolassa Karjalankannaksella elänyt runoilija oli hyvin suomalainen, mutta myös kosmopoliitti.

Läheisin ystävänsä hänelle oli runoilija Hagar Olsson, mutta suhde ei ollut yksinomaan auvoinen. Runoilija mm. nimitti ystävätärtään ”kylmäsilmäiseksi hallitsijaksi”. Etsit naista ja löydät sielun, eritteli runoilija. Rajat olivat hänelle sukupuolisestikin ylitettäviksi tehdyt.

Vaikeat sairaudet, tuberkuloosi ja espanjantauti, veivät Edith Södergranin lopulta hautaan, aivan liian varhain. Herkkä ja voimakas runoilija kuoli vuonna 1923.

Monologiooppera käy lävitse runoilijan elämää yksinkertaisen kronologisesti onnistuen siinä erinomaisesti. Tarina on hätkähdyttävä, se on avaava, innostava ja surullinen.

OOPPERA

Ooppera Skaala, Kaapelitehdas

Edith Södergran – Vierge Moderne

Runot Edith Södergran – Musiikki Antti Rasi, Janne Strorm, Thomas Freundlich- Ohjaus, lavastus & projisoinnit Janne Lehmusvuo – Koreografia Minttu Pietilä – Äänisuunnittelu Sakari Kiiski-  Valot Timo Saarinen – Puvut Tyra Therman – Esiintyjät Essi Luttinen, sopraano, Minttu Pietilä, tanssi, Antti Rasi ja Janne Storm, muusikot

Ooppera etenee runoihin sävelletyin lauluin, siinä on puhuttuja lainauksia arvioista ja määrityksiä runoilijasta. Lavalla on yksi laulaja ja yksi tanssija. Esiintyjien roolipersoonat risteävät elävästi ja käänteitä selventäen. Laulaja on pääasiassa Edith, tanssija hänen peilinsä, haaveensa ja rakastettunsa. Kohtaukset ovat luontevan kauniit ja kipeät, kyselevät ja vastailevat.

Lava on kuin aavan meren ranta, jota valtavat hyö´yt huuhtovat. Kuvaannollisesti Edith haluaa heittäytyä, heittäytyä runoon, rakkauteen ja aaltojen syliin. Meri on mahdissaan pelottavan ylivoimainen, yliajava, syleilyssään alleen hautaava.

Selkeä synopsis

Oopperan synopsis on hyvin rakennettu. Lähestymiskulma runoilijaan ja runoon, tapahtumiin ja kohtaloihin toimii moitteettomasti. Runoilijan tie, henkilökohtaiset murheet, kiihkeät halut ja haaveet limittyvät saumattomaksi äänenkuljetukseksi.

Oopperan konemusiikki on tunnevoimaista. Laulullisuuden tonaliteetti herättää paikoin kylmiä väreitä: luonnikasta, kaunista. Yksivakaa rytmikombokin on osa tehojen nostoa ja läheisyyden tuntua. Sydän lyö kiivaana, maailma on haljeta mielen, toivon ja pettymysten tunteisiin.

Näyttämö on läpikuultavan hauras, lavastekuva väräjää verhojen laskoksissa. Esiintyjien valkeat vaatteet ja harsomainen olemus korostavat lyyristä aihetta. Musiikin ääni ei riko, mutta käy ytimiin, tyylikästä.

Valaistus on keskeinen, verenpunaiset ja syvän violetit sävyt korostavat traagisuutta. Projisoinnit vievät katsojaa syvälle runoilijan sisimpään, symboloivat ja puhuvat suoraan. Lavea spektri on tehokas ja elävä, mutta ei levoton. Näyttämö kookkaine vuoteineen on paljon mahdollistava, mielikuvitusta ruokkiva.

Koreografia nostaa esiin himon, kivun ja taistelun hengen. Tanssi tavoittelee rajuja äärimmäisyyksiä. Rakkaus käy korkein lukemin, torjunta tukahduttaa. Kamppailu sairaudenpetoa ja kuolemaa vastaan on tuima.

Solistit paljon vartijoina

Ohjaus liikuttaa esityksessä fyysisesti ja kuvaannollisesti. Pienestäkin yksityiskohdasta irtoaa sanottavaa. Tapahtumien ja kohtausten intiimiys ja tihennys toimivat tehokkaasti.

Essi Luttisen sopraano väräjää rikassävyisenä ja sointuisana. Voima heijastelee uskallusta ja odotuksia, torjuntaakin. Luttinen on tunteva ja kertova, perin juurin rooliinsa eläytyvä.

Tanssija Minttu Pietilä hakee vastakappaleen hahmoa auliisti heittäytyen, plastisen herkin ja äärirepivin keinoin.

Ooppera Skaala on noutanut aiheensa kaukaa – ei, läheltä. Onnistunut matka.

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

37 vuotta John Lennonin kuolemasta – Yoko Ono asuu yhä samassa talossa, murhaaja pysyy kiven sisällä

John Winston Lennon ja klassinen Rickenbacker 325-kitara beatlemanian pyörteissä vuonna 1964.

John Lennon murhattiin tasan 37 vuotta sitten, kun hän oli tekemässä paluuta musiikkiin viiden vuoden tauon jälkeen.

The Beatles-yhtyeen jäsenenä maailmanmaineeseen noussut säveltäjä-muusikko-rauhanaktivisti ammuttiin julmasti kotiovelleen New Yorkissa myöhään joulukuun 8. päivän iltana vuonna 1980.

Liverpoolissa syntynyt John Lennon oli kuollessaan 40-vuotias.

Tuona koleana joulukuun iltana Lennon oli palaamassa vaimonsa Yoko Onon kanssa kotiin äänitysstudiolta. Kello 22.50 New Yorkin aikaa hän nousi Dakota-rakennuksen edustalla autosta.

Porttikongin varjoissa pälyili mies, joka oli odottanut hänen paluutaan pahat mielessä. Kun John Lennon oli ohittanut hänet, ampui mies (jonka nimeä emme mainitse) lähietäisyydeltä viisi laukausta kohti Lennonia. Selin murhaajaan olleeseen Johniin osui neljä luotia.

Paikalle hälytetty poliisiauto toimitti uhrin Rooselvelt-sairaalaan. Lääkärien ponnisteluista ja elvytysyrityksistä huolimatta oli hänet todettava kuolleeksi.

Kyynisempi toteaisi tekijän olevan paremmassa turvassa eristettynä vankilassa kuin ulkomaailmassa.

Lennonin leski, 84-vuotias Yoko Ono asuu yhä samassa Dakota-talon asunnossa New Yorkissa.

Murhaaja puolestaan istuu edelleen vankilassa.

Tekijä tuomittiin elinkautiseen. Hänen anomuksensa ehdonalaiseen pääsystä ovat järjestään kaatuneet. Kyynisempi toteaisi tekijän olevan paremmassa turvassa eristettynä kiven sisällä kuin ulkomaailmassa, jossa John Lennonin murhaajalla ei ole paras ennuste ystävistä ja vaikutusvallasta.

8.12.1980 oli miljoonille The Day The Music Died. The Beatlesin musiikki oli kokonaiselle sukupovelle lapsuuden ja nuoruuden sound track.

Paljon muutakin hyvää musiikkia tehtiin noin vuosina. Silti The Beatles oli enemmän, yhtye yli muiden. Eikä pelkkää historiaa. Myös uudet sukupolvet löytävät Fab Fourin ja John Lennonin musiikin.

Ylen Teema & Fem -kanava muistaa tänään Lennonia klo 22.55 alkaen.

Lennonin viimeiset sanat -ohjelmassa BBC:n toimittaja Andy Peebles kertoo radiohaastattelusta, jonka hän teki John Lennonin ja Yoko Onon kanssa vain kaksi päivää ennen kohtalokasta päivää.

John Lennon kehui aina New Yorkia. Viimeiseksi jääneessä haastattelussaan hän kertoo kokevansa olonsa siellä turvalliseksi. Traagista.

Ringo Starr taas keikalle Suomeen – viime kerrasta lähes 20 vuotta

Kuva: Lehtikuva-AFP

Ex-beatle Ringo Starr tulee Helsinkiin keikalle ensi kesänä. Ringoa avittaa hänen All Starr -kokoonpanonsa. Bändissä musisoi kovan luokan tekijöitä, kuten Totosta tuttu kitaristi Steve Lukather ja muun muassa kitaristiässä Steve Vain taustalla nähty rumpali Gregg Bissonette.

Ringo Starr on esiintynyt Suomessa kahdesti aikaisemminkin, Pori Jazzeilla vuonna 1992 ja Helsingin jäähallissa vuonna 1998.

Ringon soolouran hitteihin kuuluvat It Don’t Come Easy, Back Off Boogaloo, Photograph sekä Weight of The World. Ringon tuorein, järjestyksessään 19. sooloalbumi ilmestyi syyskuussa.
Beatles hajosi vuonna 1970.

Ringo Starr All Starr Band esiintyy Kaisaniemen puistossa 13. kesäkuuta.

AVAINSANAT

Teosto blokkasi musiikin kuuntelun Youtube-palvelusta Suomessa

Kuva: Kuvakaappaus Youtubesta

Musiikintekijöiden tekijänoikeuksia valvova Teosto on estänyt musiikin kuuntelun Youtube-palvelusta Suomessa. Blokkaus koskee huomattavaa osaa sekä kotimaisten että ulkomaisten artistien musiikista.

Youtuben omistama Google kertoo sivuillaan, että yhtiö ei ole onnistunut uusimaan Teoston kanssa tekemäänsä lisenssisopimusta, joten jotkin musiikkia sisältävät videot estetään Suomessa.

Asiasta uutisoi aiemmin Iltalehti.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta

Kansallisooppera Estonia juhlistaa sata vuotta täyttävää isänmaataan – vakuuttavan ilmaisukykyiset terveiset etelänaapurista

Kuva: Tanel Meos
Sopraano Kristel Pärtna hurmasi Viron kansallisooppera Estonian La Traviatan Violettana.

 

Maailman valloittajia riittää! Verdin La Traviata tekee sen oopperateosten rivissä, Kansallisooppera Estonia oopperaestradien sarjassa. Virolaisten esitys on itsessään yhdenlainen menestystarina. La Traviatan viimeisin taival on kestänyt parisenkymmentä vuotta. Suosio on ollut suuri ja tarve ohjelmistossa pysymiseen pakottava.

Tarina perustuu kirjailijan kokemuksiin pariisilaiskurtisaanin kanssa. La traviata tarkoittaa langennutta naista.

Kuvankauniin kurtisaani Violettan tanssiaisissa nuori Alfred tapaa ihailemansa kaunottaren. Sairaudestaan vasta toipunut Violetta on yllättynyt rakastuneen Alfredin lämpimistä sanoista ja huolenpidon halusta.

Tapahtumat etenevät parin yhteiselämän alkamiseen, mutta särön tuo siihen nuorukaisen isän vaatimus lopettaa suhde sen epäsäädyllisyyden vuoksi.

Lopulta Violetta taipuu kammottavan vaatimuksen edessä ja kirjoittaa Alfredille erokirjeen. Tauti alkaa riuduttaa nuorta kaunotarta ja vaikka käänne parempaan lopulta tapahtuu, kaikki on myöhäistä. Sairaus vie uudelleen toisensa löytäneet rakastuneet erilleen, Violetta kuolee.

OOPPERA

Kansallisooppera Estonia (vierailu Aleksanterin teatterissa Helsingissä)

Giuseppe Verdi: La Traviata

Libretto Alexandre Dumas nuoremman romaanin Kamelianainen pohjalta Francesco Maria Piave – Kapellimestari Jüri Alperten-  Ohjaus Neeme Kuningas – Lavastus ja puvut Anna Kontek – Valaistus Esko Suhonen – Rooleissa Kristel Pärtna, Hatšatur Badaljan, Rauno Elp, Helen Lokuta, Juuli Lill, Roman Chervinko, Mart Laur, Märt Jakobson, Mart Madiste, Rostislav Gurjev, Mati Vaikmaa, tanssijat Urve-Ly Voogand ja Taras Titarenko: Kansallisooppera Estonian orkesteri ja kuoro

Yllättävää verkkautta, kiireettömyyttä

Helsingin vierailulla oopperan alkusoitto soi poikkeuksellisen verkkaisena, johdanto valmisteli illan alustan huolella ja yksityiskohtaisesti. Ulos- ja ylöstulot kuuluivat selkeinä, jäntevät rytmityksiköt korostuivat.

Ja jotain mielessä liikahti: oli kuin talon vanha henki olisi vastannut, herännyt muistoihinsa. Tällainen sointi, tällainen akustiikka tänä digittävänä aikana. Vain perinteikäs ”Mittemot” puuttui illan päättyessä. Ei Bulevardiaa enää.

Näyttämön ihastuttavan runsas yleisilme oli avoimen romanttinen. Ja kuoron osuus heti alkuvaiheesta lähtien suorastaan tulvi luontevana antautuvaa osallisuutta, veikeyteen saakka.

Orkesterin tapa poimia yksityiskohtia ja partituurin persoonallisia piirteitä läheni kertojan tehtäviä. Loppua kohti orkesterin soitto oli yhä notkeampaa, yhtenäisempää ja hienovireisempää. Äärimmillään musiikki kuin näykki kiusoitellen fraaseja esiin.

Viimeinen kohtaus eli todella vaikuttavana. Violettan lopun hetkissä sairaan suojaksi laskeutuneet hauraan harsomaiset verhot nousivat hitaasti ylöspäin, päästivät sitten otteensa ”maasta” ja laskeutuivat irti kiinnikkeistään, vapaina tuulen ja vedon viedä.

Mannermaista äänivarantoa ja näyttävänä soivaa kapasiteettia

Violettan osassa laulanut viehättävä Kristel Pärtna helisytteli vahvan ja soinnikkaan sopraanonsa sävyjä ohennetusta hentoudesta avoimeen voimaan. Rooli ulottui tyttömäisen viattomasta, kaihoa ja iloa pulppuavasta vakavoituneeseen ja sairauden alistamaan. Aito rakkaus ja kaunis kunniallisuus loistivat entisen kurtisaanin olemuksesta.

Rauno Elp Alfredin isän, Georges´in, osassa suorastaan tykitti baritoninsa ylväitä äänivarojaan. Elp eläytyi erinomaisesti ylpeytensä perään huutelevana, määräilevänä ja lopulta rikkeensä tunnustavana isänä.

Alfredin rooliin hälytetty ja pyyteettä antautuva tenori Hatšatur Badaljan väläytteli kestävän ja korkean tenorinsa äänivaroja. Paroni Douphalina laulaneella Roman Chervinkolla on paitsi terveen tasaisena soiva baritoni myös kuin kivenhakkaajan luja työväline hallussaan.

Estonian solistiriveissä on hyvän talon mukaisesti myös kelpo varanto luottolaulajia. Helen Lokuta (Flora), Juuli Lill (Annina), Märt Jakobson (tohtori Grenvil), Mart Madiste (Gaston), Mart Laur (markiisi d´Obigny), Rostislav Gurjev (Joseph) ja  Mati Vaikmaa (komissaari) täyttivät sivuroolit täysmittaisesti.

Balettisolistit Urve-Ky Voogand ja Taras Titarenko virkistivät niin näyttämön henkilöitä kuin yleisöä taidoillaan.

Romanttisen kutsuva peilisali ja luonnollisina elävät roolihenkilöt

Neeme Kuninkaan ohjaus tekee klassisen suorituksen: musiikille on tilaa, tapahtumat etenevät ja pureutuvat aiheeseen, henkilöt elävät vahvasta laulullisesta vaateesta huolimatta.

Anna Kontekin väsymätön ideapankki on tuottanut lavasteeksi upean peilisalin, jossa hahmot monistuvat ja näyttävät eri puolia itsestään, jossa liike ja peilien väliset solat saavat sisällöllisiä ja toiminnallisia ihmeitä aikaan. Kuolemankohtauksessa hiljainen pysähtyneisyys ja liikkeen huojuva aavistus ovat vahvasti läsnä.

Kontekin suunnittelemat asut kutoutuvat rooleihin ja tapahtumiin saumatta – tai saumat peittäen. Esko Suhosen valot ottavat itselleen hienotunteisesti värityksen ja osallisuuden tehtäviä.

Rakkauden paloa ja kivun kosketusta

Ooppera avaa yhtä lailla rakkauden paloa kuin kivun kosketuksia. Isän ylpeä kunnia saa huutia rakkauden voiman alla. Mutta luonto palauttaa lopulta eläjänsä omaan järjestykseensä. Suru on sekin kaunis, mutta niin epäoikeudenmukainen.

Virolaisvierailusta jäi verrattoman lämmin maku, tunnelma oli korkea ja anti tasokasta. Monin tavoin läheinen naapuri tarjosi parastaan. Juhlivat kansat ja valtiot saavat yhdessä nostaa maljansa menestykselle ̶   nyt laulun ja musiikin siivin!

Matti Saurama

Keskustelua aiheesta

Maailmankuulu baritoni Dmitri Hvorostovski on kuollut 55-vuotiaana

Kuva: Lehtikuva

Maailmankuulu venäläisbaritoni Dmitri Hvorostovski on kuollut 55-vuotiaana, kertoo muun muassa uutistoimisto Tass. Laulajan edustaja vahvisti asian Tassille.

Oopperalaulajalla oli todettu aivokasvain. Hän kuoli syöpään varhain tänä aamuna Lontoossa. Hvorostovskin sairaus oli todettu 2,5 vuotta sitten.

Laulajan kuolemasta kerrottiin myös hänen Facebook-sivuillaan. Suomessa asiasta uutisoi aiemmin Helsingin Sanomat.

AVAINSANAT

Keskustelua aiheesta