Maanantaina Pariisissa kokoontui epämääräinen Weimar plus -ryhmä, jossa Suomi on edustettuna Tanskan kautta. Tiistaina Helsingissä kokoontuvat eduskuntapuolueiden puheenjohtajat pääministerin kutsusta ”parlamentaariseen” kokoukseen.

Kummassakin tapauksessa ohitetaan normaali institutionaalinen järjestys.

Suomen tilanteessa eduskuntapuolueiden informointi on tarpeellista, mutta pääministeri Petteri Orpo (kok.) ei voi tällä tavalla hakea eduskunnalta minkäänlaista sitoumusta Ukrainaa koskevia neuvotteluja varten.

Ulkoasiainvaliokunnan puheenjohtajan Johannes Koskisen (sd.) huomautus pidättyväisyydestä ennen kuin tiedetään mihin kokonaisuuteen sitoudutaan, oli paikallaan.

Minkäänlaiseen jyräykseen ei pidä alistua myöskään EU-tasolla. Hallituksen on kerrottava, millaiset eväät Suomi on antanut Tanskalle Pariisia varten.

Pariisin kokous on sinänsä ymmärrettävä, koska muodollisessa EU- prosessissa ei saataisi aikaan päätöksiä Slovakian ja Unkarin takia. Mutta näin ei voi jatkua.

Mielivaltaisten kokousten tilalle tarvitaan (EU:n talous- ja rahaliiton kaltainen) puolustus-EMU, niin sanottu eteen työnnetty ryhmä, jossa olisivat mukana ”halukkaat ja kykenevät” jäsenmaat – uudistus joka olisi pitänyt tehdä jo 25 vuotta sitten.

Suomen, jakolinjan maan, on vahvoine puolustusvoimineen voitava istua siinä pöydässä, jossa tehdään meitä koskevia päätöksiä. Tanska ei riitä Suomen edustajaksi.

Ukrainan rauhansopimuksen hahmottuessa Suomen tulee valmistautua Ukrainan pitkäaikaiseen tukemiseen jälleenrakennuksesta mahdolliseen rauhaturvatoimintaan. Siitä ei voi olla epäilystä.

Kirjoittaja on entinen pääministeri ja entinen SDP:n puheenjohtaja.