On tärkeää ymmärtää käsitteet, kun puhutaan tiedustelusta ja vakoilusta. Yksinkertaistettuna kyseessä on saman asian “hyvä tai paha”, luvallinen ja luvaton puoli.

Suomi voi nykylakien mukaan tiedustella aivan laillisesti ulkovaltojen toimintaa, jos on oletettavissa että jossain haudotaan juonia suomalaisten päänmenoksi.

Kun ulkomainen agentti tai operaattori tulee tänne urkkimaan laittomasti suomalaisten yritysten, kansalaisten tai valtion asioita, kyseessä on vakoilija joka vakoilee.

MUTTA YKSI poikkeus tähän on olemassa, ja se johtuu lainsäädäntöömme mystisesti jääneistä aukoista.

Monista aloitteista, esityksistä ja tutkijoidenkin patisteluista huolimatta Suomi ei ole saanut uudistettua lainsäädäntöään niin, että tämä niin sanottu pakolaisvakoilu kiellettäisiin selvästi, ja siitä tulisi yleisen syytteen alainen rikos.

Suojelupoliisi toivoi toiminnan kriminalisointia jo vuonna 2012, ja asiaa alettiin selvittää oikeusministeriössä vuonna 2013. Uudistukset ovat silti aina jumittuneet hallitusten vatulointiin.

Vuonna 2015 alkanut Euroopan pakolaiskriisikin kovensi asenteita. Maahantulijoiden oikeusturvan parantaminen ei tainnut ollut ykkösasia Juha Sipilän (kesk) hallitukselle.

Sen jälkeen asia näyttää yksinkertaisesti – ja hävettävästi – vain unohtuneen seuraaviltakin hallituksilta.

URKINNAN riskit ovat samaan aikaan kasvaneet ja keinovalikoima laajentunut tietotekniikan kehittyessä.

Kiina on yrittänyt vakoilla Suomessa uiguureja, Tiibet-aktivisteja ja Falun Gong -liikkeen jäseniä. Valko-Venäjän opposition hahmot ovat saaneet täällä varjostajat peräänsä.

Turkki on urkkinut paitsi kurdeja, myös presidentti Erdoganin vastustajaksi epäiltyjä ihmisiä.

Iranin ja Syyrian tiedustelulla on ollut seurannassaan maasta pakoon lähteneitä.

Toisinaan likaista työtä on koordinoitu Suomessa esimerkiksi emämaan kontrolloimien uskonnollisten yhteisöjen kautta.

Aina tänne ei tarvitse edes lähettää agentteja. Usein pakolaisia vaanivat Suomessa asuvat, synnyinmailleen ja niiden johtajille uskollisina pysyneet tai sellaisiksi pakotetut ihmiset.

KUN UKRAINAN sota on sysännyt miljoonat ukrainalaiset tilapäisesti evakkoon ympäri Eurooppaa, ja Venäjältäkin on paennut runsaasti hallinnon vastustajia, myös Kremliä kiinnostaa yhä enemmän, mitä nämä ihmiset tekevät.

Suojelupoliisin päällikkö Antti Pelttari kertoi maanantaina avoimesti Demokraatin haastattelussa, ettei Supo tällä hetkellä pysty suojelemaan edes ukrainalaispakolaisia vakoilulta ja täkäläisiltä urkkijoilta.

On käsittämätöntä, jos Venäjän tiedustelulle palveluksia tekevät kätyrit saavat kenenkään estämättä tarkkailla ja painostaa Suomesta turvaa hakeneita ihmisiä.

PAKOLAISVAKOILU onkin kriminalisoitava nopeasti ja selkeästi, että viranomaiset saavat tarvitsemansa juridiset työkalut sen torjumiseen.

Autoritääristen maiden urkintayritykset aiheuttavat aina välillisiä ja välittömiä riskejä myös Suomen kansalaisille, esimerkiksi kaikille heille jotka auttavat Ukrainan sodan jaloista tulleita.

Kyse on selkeästä uhasta kansalliselle turvallisuudelle – ja ennen kaikkea arvoillemme.