Ja syykin on selvä, seurat eivät joudu maksamaan valtiolle veroa sellaisista jenkkipelaajistaan, jotka kalppivat täältä muihin maisemiin heti yhden sarjakauden jälkeen. Jos jäät seuraavaksikin kaudeksi, niin verottaja ottaa jo omansa.

Suomessahan tämä vierastyöläisten rumba lähti koriksessa vauhtiin 1972, jolloin joukkueessa sallittiin yksi ulkomaalainen. Siihen saakka siis Suomen mestaruuden saattoi voittaa vain Suomen kansalainen. Vuonna 1994 sallittiin jo kaksi vierastyöläistä ja 2006 tuontimäärällä ei enää ollut rajoja lainkaan. Tosin sitten seurat tekivät ulkomaalaispelaajien määrästä herrasmiessopimuksia, mikä tällä hetkellä tarkoittaa neljää tuotua veijaria.

Kun useinkin joukkueiden aloitusviisikossa on neljä ulkomaalaista ja seuraavaksi kaudeksi pannaan koko pakka uusiksi, niin mitä jää käteen? Ei ainakaan yhteenpelaavaa joukkuetta. Porukka on siis rakennettava joka syksy uudestaan.

Jos hankit tarpeeksi hyviä pelaajia, niin se yhtenäisyys pystytään vielä kevääseen mennessä jotenkin löytämään. Mutta kun ne hyvät pelaajat maksavat maltaita eikä suomalaisseuroilla ole siihen varaa, niin turvaudutaan halvempaan ratkaisuun. Niinpä nyt rahdataankin vain tusinatavaraa, jonka kuukausipalkka on parin eurotonnin kieppeissä. Ja sen hintaiset pelaajat eivät kuitenkaan dynastiaa rakenna. Siksi he myös saavat mennä.

Kun katselee tämän syksyn vierastyöläisiä, niin ei ainakaan liigan kärkipäähän povattujen Salon Vilppaan ja Helsinki Seagullsin ulkomaalaiset mitään sateentekijöitä näytä olevan. Osaavat perusasoita, mutta taidot johtotähdeksi ovat riittämättömät. Ei tarvitse olla kovinkaan suuri profeetta kun toteaa, että yksi jos toinenkin nyt rekrytoitu ulkomaalaispelaaja ei Suomessa joulua vietä.

Onhan siinä tietysti jotain lohduttavaakin kun joukkueen megatähdiksi otteluissa nousevat suomalaiset, kuten nyt esimerkiksi juuri Seagullsin Tuukka Kotti ja Antti Kanervo ovat tehneet. Keskivertojen ulkomaalaisten puolustukseksi jotkut viisaat sanovat, että heitä saa halvemmalla kuin suomalaisia. Eli rahastahan tässäkin on kyse, seuratoiminta ei enää pyöri vapaaehtoisena uurastuksena kuin ennen lajin neitsytvuosina.