Huolena on, että kaikki Britannian suomalaiset eivät ehkä ole saaneet tietoa siitä, että he tarvitsevat oleskeluluvan. Heitä voi olla etenkin ikääntyneissä ja toisaalta opiskelijoissa, sanoo Suomen Lontoon-suurlähetystön lehdistövirkamies Heli Suominen.

–  Tiedämme jo tilastojenkin perusteella, että Britanniassa asuu 65 vuotta täyttäneitä suomalaisia enemmän kuin ikäryhmän suomalaiset ovat tehneet oleskeluluvan hakemuksia. Toki osa heistä on kaksoiskansalaisia, mutta kyllä meillä on huolena, että kaikki joiden pitäisi lupaa hakea, eivät ole sitä tehneet.

Lupahakemuksen saa tehdä, jos on tullut Britanniaan ennen viime vuodenvaihdetta. Ilman oleskelulupaa EU-kansalainen voi joutua Britanniassa pahaankin pulaan, Suominen varoittaa.

Britanniassa eläkkeellä asuva Päivi Adamson arvioi, että arki takuulla vaikeutuisi ilman oleskelulupaa.

–  Moni työnantaja osaa jo kysyä, onko sinulla tämä lupa. Samoin käy esimerkiksi asuntolainaa hakiessa.

Avunpyyntö mattimeikäläisille

Saarivaltion ulkomaalaisten määrän arviointia ja tavoittamista vaikeuttaa se, että Britanniassa ei ole vieläkään koko maan kattavaa väestötietojärjestelmää.

Sosiaalikuraattori Emilia Mertanen Suomen merimieskirkosta Lontoosta kertoo, että oleskeluluvan vaatimus on aiheuttanut epätietoisuutta Britannian suomalaisten parissa.

–  Kaikilla ei ole tietoa, että heillä täytyy olla jokin oikeus olla maassa. Huolta on syntynyt siitä, että jopa 50:n täällä asutun vuoden jälkeen oleskelu maassa onkin yhtäkkiä uhattuna. Se on aiheuttanut ahdistusta, pettymystä ja turhautumista.

Koska aika käy vähiin ja osa väestä on yhä tavoittamatta, suurlähetystön Suominen pyytää mattimeikäläisiä avuksi.

–  Vetoan kaikkiin Britannian suomalaisiin sekä niihin kotimaassa oleviin, joilla on läheisiä tai tuttuja täällä: levittäkää sanaa, jotta kaikki ehtivät hakea oleskelulupaa ajoissa.

EU-inho onneksi hellittänyt

Sekä Adamson että Suominen kertovat huomanneensa hiljattain myönteisen muutoksen Britannian ilmapiirissä.

–  Julkisessa keskustelussa on näkynyt äänenpainoja, että on huomattu, kuinka tärkeitä ulkomaalaiset ja EU-kansalaiset ovat olleet esimerkiksi terveydenhuollon järjestelmässä, Suominen sanoo.

Adamsonin mukaan äänensävy on muuttunut, “kun realiteetit ovat iskeneet lapaan”.

–  Täällä on alettu huomata ja myöntää työvoimapula. On lähes huvittavaa, että jotkut suuriäänisimmät brexitin puolustajat ovat nyt kysyneet, miten maahan saataisiin jonkinlaisella erityisjärjestelyllä työntekijöitä ulkomailta esimerkiksi sadonkorjuuseen ja ravintoloihin.

Asenteessa on totisesti ollutkin parantamisen varaa, Adamson linjaa.

–  Heti sen brexit-kuvion jälkeen itselläni oli sellainen olo, että Lontoon keskustassa tai metrossa en halunnut puhua suomea. Se debatti eurooppalaisinhosta vähän pelottikin. Ei halunnut ainakaan tieten tahtoen leimautua ulkomaalaiseksi, tuntui viisaammalta pitää matalaa profiilia, Länsi-Lontoossa asuva suomalainen toteaa.