Poliittisessa keskustelussa on hämmästelty, miten näin pääsi käymään.

Demokraatti pyysi valtiovarainministeriöstä kansantalousosaston päälliköltä, ylijohtaja Mikko Spolanderilta vastauksia tänään eduskunnassa talousarviokeskustelussakin esiin nousseeseen keskustelunaiheeseen.

Spolander toteaa asian olevan osa komission pitkän aikavälin velkakestävyysanalyysiin liittyvää muutosta ja että sitä on käsitelty kaikkien jäsenmaiden asiantuntijoista koostuvassa työryhmässä.

Kuitenkin vasta vuoden 2023 syksyllä nykyisen hallituksen aikana komissiolta tuli ehdotus laskentamenetelmän muuttamisesta ja keväällä 2024 päädyttiin siihen, että laskentamenettelyä muutetaan niin, että Suomen, Luxemburgin ja Kreikan julkisen talouden rakenne tulee huomioiduksi laskelmissa oikein. Näin saadaan Spolanderin mukaan todenmukaisempi kuva siitä, miten näissä maissa julkinen velka muodostuu tulevina vuosina. Myös Luxemburgin osalta korjaustarpeet liittyivät Spolanderin muistin mukaan eläkerahastoihin.

SPOLANDER selvittää, että julkisen talouden ennusteet on tehtävä kunkin maan institutionaalisissa ja lainsäädännön määrittämissä puitteissa.

– Suomen kohdalla työeläkälainsäädännössä lukee, että työeläkejärjestelmän varoja ei saa käyttää muiden julkisen sektorin alasektoreiden alijäämien kattamiseen.

Toisen sanoen työeläkejärjestelmä on kapseloitu rahoituksellisesti ulos muusta julkisesta taloudesta.

– Tämä on se fundamentaalinen syy, miksi VM:ssä on tehty velkaennusteet niin, että velka kertyy valtion, kuntien ja nyttemmin myös hyvinvointialueiden alijäämien kautta. Emme tietenkään oleta, että työeläkerahoja voitaisiin käyttää velkojen kattamiseen.

Spolanderin mukaan asiaan liittynyt komission työryhmä oli puhtaasti virkamiestason työryhmä. Näin ollen eläkevaroihin liittyvään päätökseen eivät ole poliitikot vaikuttaneet.

– Tässä ei ole tosiaan ollut minkäänlaista poliittista ohjausta, koska tämän on ajateltu olevan talouden analyysiin liittyvää teknistä menetelmätyötä.

KUN Spolanderilta kysyy, mihin Suomeen liittyviin talouslukuihin eläkevarojen laskentaan liittyvä muutos vaikuttaa, hän vastaa, että Suomessa talouspolitiikan mitoitus perustuu kansalliseen arvioon siitä, mitä talouspolitiikassa olisi tavoiteltava.

Hänen mukaansa muutos ei vaikuta hallituksen valitseman finanssipolitiikan tavoitteisiin tai mittaluokkiin eikä kansallisiin omiin velkakestävyysanalyyseihin.

Sen sijaan muutos vaikuttaa siihen, miten komissio sen omissa pitkän aikavälin ennusteissaan esittää Suomen julkisen velan kehittymisen. Toisin sanoen se vaikuttaa komission tekemään pitkän aikavälin velkakestävyysarvioon, jonka perusteella Suomen osalta päätetään EU:n uusien taloussääntöjen mukainen nettomenojen kasvu-ura. Tämän uran perusteella puolestaan arvioidaan Suomen taloudenpidon kestävyyttä.

– Tässä suurin muutos on se, että komission menetelmämuutos tuo komission omat pitkän aikavälin velkaennusteet menetelmällisesti samaan linjaan kansallisten valtiovarainministeriössä, Suomen Pankissa tai missä tahansa suomalaisessa tutkimuslaitoksessa tehtyjen pitkän aikavälin velka-arvioiden kanssa, Spolander sanoo.

Hänen mukaansa Suomelle asetettaviin taloudenpidon vaatimuksiin on haettu teknisellä muutoksella realismia.

– Jos näin ei olisi, silloinhan kävisi niin, että komission tulevaisuutta koskevat arviot olisivat liian optimistisia. Sitten me ihmettelisimme, että on se nyt kummallista, että arviot näyttävät, että velkasuhteemme ei kasvaisi, mutta sitten se oikeasti kumminkin kasvaa.

ON kuitenkin esitetty, että EU:n erilaiset taloussääntöjen muutokset, erityisesti eläkevaroihin liittyvä tekninen muutos aiheuttavat Suomelle miljardien säästöjen lisäpaineen.

Spolander kertaa tässä yhteydessä, että VM:n virkamiespuheenvuorossa vajaat pari vuotta sitten esitettiin velkasuhteen vakauttamista kuuden miljardin sopeuttamisella tällä hallituskaudella. Myöhemmin ilmeni kolmen miljardin lisäsopeutustarve eli yhteensä koossa on yhdeksän miljardien kokonaisuus. VM:n maanantaina julkaisemassa taloudellisessa katsauksessa esiteltiin pitkän aikavälin velkaskenaarioita, joiden mukaan 2030-luvulla velkasuhde uhkaa kasvaa uudelleen, vaikka hallituksen yhdeksän miljardin toimet toteutuisivat täysin.

Toisin sanoen seuraavankin hallituksen on kiinnitettävä velkasuhteen kasvuun huomiota ja yhdeksän miljardin lisäksi tarvitaan lisää toimia velkasuhteen kasvutrendin katkeamiseksi pitkällä aikavälillä.

– Se, että tuleeko tästä nyt jotakin ikään kuin lisää suomalaiseen keskusteluun, minä en oikein tiedä, mitä se voisi olla. En oikein tiedä, mitä se voisi olla, koska en tiedä, mihin verrataan, kun joku sanoo, että tästä tulee jotakin lisää. Keskustelija varmaan vertaa sitä johonkin omaan käsitykseensä siitä, mitä pitäisi tehdä. Mutta jos katsoo meidän näkökulmasta ja omien pitkän aikavälin laskelmien perusteella, tästä ei tulee mitään lisää siihen, mitä on tuotu jo julki monessa yhteydessä.

SEN Spolander kuitenkin lopulta myöntää, että mikäli laskentatavan muutosta ei olisi Suomen toiveesta tehty, Suomelle EU:n suunnasta tuleva säästövaade olisi pienempi.

Hän toteaa, että jos EU:ssa on aiemmin laskettu Suomen velkasuhde väärin, toki tuloksena on nettoperusmenoille erilainen tavoiteura.

Mutta tällaista väärinlaskemista VM:n virkamiehet eivät siis enää halunneet katsella.

– Koko kehikko on otettu käyttöön siksi, että velkasuhteen kasvu pysyy jäsenmaissa aisoissa.

Spolander ei myöskään lähde arvioimaan lukua sille, kuinka paljon Suomeen kohdistuva säästövaatimus nyt teknisen muutoksen myötä kasvaa.

– Me olemme tehneet laskelmia jo silloin, kun finanssipoliittisten sääntöjen muutosta lähdettiin EU:ssa vasta tekemään. Olemme yrittäneet replikoida sitä, mitä tietoa saimme uusista säännöistä, omien ennusteittemme kautta, koska ei meillä silloin ollut mitään komission ennusteita tai laskelmia. Kaikki valmistelutyö säännöistä ja niiden vaikutuksesta julkiseen talouteen on tehnyt meidän omien ennusteidemme päälle. Silloin meillä ei ole ollut ongelmaa siinä, että olisi tapahtunut muutos laskentamenetelmässä, koska meidän valmistelutyömme on perustunut juuri siihen samaiseen käsitykseen, johon komissio nyt on siirtynyt omissa laskelmissaan.

LASKENTATAVAN muutoksessa on kiinnitetty huomiota myös siihen erikoisuuteen että jatkossa eläkevarojen kasvua ei huomioida EU:ssa Suomen velkakestävyyttä laskettaessa kun sitä vastoin työeläkemenojen kasvu lisää laskelmissa julkisen talouden menoja tulevaisuudessakin. Kyseessä on erikoinen epäsuhta.

Spolander allekirjoittaa, että arvioitaessa nettomenojen kasvun pysymistä tavoiteuralla osittain rahastoitujen eläkkeiden työeläkemenot huomioidaan jatkossakin.

– Tässä minä myönnän, että on epäjohdonmukaisuus. Mutta kysymys kuuluu, onko tämä merkittävä, onko tällä mitään väliä, hän sanoo.

Spolanderin mukaan asia nousi keskusteluun jo valmisteluvaiheessa, jolloin todettiin, että siihen olisi vaikea saada kansallista poikkeamaa.

Työeläkemenojen huomioinnilla olisi Spolanderin mukaan merkitystä silloin, jos ne ja erityisesti niiden rahastoitu osuus kasvaisi erityisen nopeasti.

– Mutta todellisuudessa tilanne on se, että lähivuosina osittain rahastoitu osuus eläkemenoista kasvaa samaa vauhtia kuin (EU:n komission Suomelle laskemaan) viiteuraan sisältyvät muutkin menot. Ei synny painetta sen takia tehdä lisää säästöä. Kaiken huipuksi, kun mennään 2030-luvulle pitkän aikavälin laskelmiemme mukaan kaikkien työeläkemenojen kasvu hidastuu. Se muuttuu itse asiassa hitaammaksi kuin muiden nettoperusmenojen kasvu, jolloin käy niin, että työeläkemenojen mukanaolo seurannassa itse asiassa luo tilaa muille menoille kasvaa työeläkemenojen kasvaessa hitaammin, Spolander sanoo.

– Tämä pysyy teknisen tason ongelmana, koska käytännön tasolla tästä ei seuraa talouspolitiikalle tarpeita muuttaa mitään. Tämä on periaatteessa epäjohdonmukaista, mutta käytännössä sillä ei ole mitään faktisia seurauksia, hän summaa.

Hän toteaa myös EU:n uusiin taloussääntöihin kuuluu jäsenmaiden suunnitelmien toteutumisen jälkikäteistarkastus, jossa myös kysymys työeläkemenoista voitaisiin nostaa tarvittaessa esiin. Spolander ei pidä asian nostamista esiin kuitenkaan todennäköisenä.

EU:n uudet finanssipoliittiset säännöt tulivat voimaan 30. huhtikuuta. Uudet säännöt velvoittavat jäsenvaltioita tekemään kansallisen keskipitkän aikavälin finanssipoliittis-rakenteellisen suunnitelman neljäksi tai viideksi vuodeksi riippuen vaalikauden pituudesta. Suomi esittää suunnitelmassa sitoumuksensa julkisten nettomenojen vuotuiseksi kasvuvauhdiksi. Suomi on hakenut sopeutuskauden pidennystä seitsemään vuoteen.

VIIME päivien keskusteluun on liittynyt myös Brysselissä sijaitsevan ajatushautomo Bruegelin arvio, jonka mukaan Suomea voisi kohdata kaikkiaan jopa 10-15 miljardin talouden lisäsopeutukset velkakestävyyden turvaamiseksi EU:n uusien finanssipoliittisten sääntöjen vuoksi. Ilmassa onkin ollut jopa arvioita, joiden mukaan Suomelle olisi tullut edullisemmaksi päästä EU:n “tarkkailuluokalle” eli liiallisen alijäämän menettelyyn.

Spolander sanoo, että Bruegelin arvio ei yllätä ja se vastaa sitä, mitä VM:ssäkin on arvioitu kestävyysvajeen taklaamisen vaativan pitkällä aikavälillä.

– Se vaatii toimia, joista nykyinen hallitus on ottanut vastuulleen yhdeksän miljardia.

Miljardien sopeutus jäisi näin ollen myös seuraavien hallitusten tehtäväksi.

– Kun tarpeet velkakestävyyden turvaamiseksi ynnätään yhteen, pääsemme 10-15 miljardin haarukan sisään.

VM:ssä aletaan pikku hiljaa tehdä myös ensi hallituskautta koskevia laskelmia sopeutustarpeesta, mutta näihin lukuihin Spolander ei ota vielä kantaa. VM:n arvioima noin kahden prosentin kestävyysvaje julkisessa taloudessa vastaisi kuitenkin suurin piirtein kuuden miljardin sopeutustarvetta.

Keskusteluun siitä, toisiko alijäämämenettely helpotusta Suomen taloudelle, Spolander huomauttaa, että VM:ssä talouspolitiikkaa ei tehdä menettelyjen vaan omien velkakestävyysarvioiden näkökulmasta.

– Minusta olisi outoa, että ajattelisimme olevan hyvä, että pääsisimme menettelyyn, jonka seurauksena alettaisiin harjoittaa politiikkaa, joka ei vakauta julkista velkaa ja kuro riittävissä määrin umpeen velkakestävyysongelmaa.

Alijäämämenettely tarkoittaisi myös isoa EU:n byrokraattista myllyä ja sitä kautta lisätöitä, kun kuitenkin on päätetty tehdä samat toimet ilman sitäkin. Kyseessä olisikin Spolanderin mukaan huononnus nykytilanteeseen.

TOISTAISEKSI keskustelu EU:n uusista taloussäännöistä on pysynyt Suomessa pitkälti varsin teknisellä, lukujen tasolla.

Vähemmän on VM:n ennusteiden yhteydessä keskusteltu siitä, millaisia seurauksia osin EU:stakin syntyvillä sopeutusvaateilla on kansalaisten elämään.

Mikko Spolander itse pohdiskeli VM:n talousennustetta tiedotustilaisuudessa avatessaan, mitä talouden pitkän aikavälin noin yhden prosentin kasvuvauhti tarkoittaisi.

– Näin alhainen tuotannon ja tuottavuuden tulojen kasvu ei riitä rahoittamaan hyvinvointivaltion palvelulupausta eli niitä julkisen sektorin maksamia etuuksia ja tarjoamia palveluita, joita me odotamme saavamme lakeihin perustuen ja maksamiemme verojen vastineeksi, hän lausui.