– Meillä on lukuisia päiväkoteja ja kouluja, sairaaloita ja muita julkisia tiloja, joissa altistuvat niin lapset kuin myös aikuiset. Kaikilla heillä ei ole turvaa tai mahdollisuutta vaatia puhdasta hoito- tai oppimisympäristöä. Työntekijät voivat vaihtaa työpaikkaa, mutta lapset ovat täysin aikuisten armoilla, Hilakari toteaa.

Oireita ei ensin osata yhdistää huonosta sisäilmasta tai olosuhteista johtuviksi. Ei, koska vatsaan voi sattua sopimattoman ruoan takia. Flunssa voi tulla tartuntojen kautta. Astma on ”normaalia” ala- tai yläkoulululaisilla, tilastotkin niin kertovat. Ihottumat ja nuhat voivat olla allergiaa, eikä yhteyttä reumaan tai muihin kroonisiin tauteihin osata epäillä. Ei ennen kuin oireet katoavat lomilla ja ilmaantuvat takaisin kouluun palatessa. Vaihtaessa koulua terveempään ja puhtaampaan oireet usein helpottuvat. Altistunut pääsee eroon mahdollisesti jopa myös lääkityksestä, ja voi viettää normaalia elämää.

Kun opintojen jälkeen pääsee töihin, alkaa elämän suunnittelu. Työpaikan vakinaistuessa uskaltaa  ottaa asuntolainaa, sisustaa kotia, matkustaa ja kenties hankkia auton, mikäli asumiskustannukset eivät ole suuret. Mutta jos työpaikalla sattuukin ilmaantumaan sisäilmaongelmia, voi elämästä tulla melkoinen taistelu.

Toipumiseen ei riitä pari päivää, ja se rajoittaa normaalia sosiaalista elämää.

– Se on syrjäytymisriski. Tämän kaiken jos kokee itse, ymmärtää miltä toisesta tuntuu. Mutta kun sen kokee oma lapsi kaikessa kauheudessaan, tilanne onkin jo aivan toinen. Se sattuu moninkertaisesti. Kipua ei voi toiselta ottaa pois, vaikka kuinka haluaisi.

Hilakari on aina ollut muutoksen puolella, mikäli asioissa on korjattavaa.

– Sisäilmasta sairastuneiden kohdalla sitä on paljon. He tarvitsevat diagnostiikan, sosiaalisen ja taloudellisen tuen, jotta heillä on mahdollisuus toipua koulu-, koti- ja työpaikkakykyisiksi. Jos emme tee mitään, meillä on pian valtava joukko työpaikkakyvyttömiä nuoria.

Sisäilmaston korjaaminen on Hilakarin mielestä merkittävä ilmastoteko.

– Vietämme ajastamme  90 % sisätiloissa, joten puhdas ja terve hengitysilma on tärkeä asia terveyden kannalta. Oleellista olisi rakentaa luonnonlakeja kunnioittaen, pitää ilmanvaihtoa päällä ja mitoittaa ihmismäärä sopivaksi. Olisi tärkeää myös vähentää kemikaalien käyttöä rakennusmateriaaleissa, pesu- ja puhdistusaineissa, jotta emme rasita ihmisiä, vesistöjä ja luontoa yhtään enempää.

Koulunkaatajana tunnetuksi tullut Hilakari on syystäkin ylpeä erään virkamiehen antamasta nimityksestä. Sisäilma-aktivistina hän on ollut valmis radikaaleihin tekoihin.

– Koululakkokin oli jo vireillä, mutta toimiva yhteistyö muutaman vanhemman, virkamiehien, kuntapäättäjien ja mediahuomion kanssa johti toivottuun lopputulokseen, ja tällä hetkellä lapset käyvät koulua täysin uudessa koulussa.

Takana Espoossa on mm. hyvä ja rakentava yhteistyö Niipperin ja Kalajärven koulujen osalta sekä  lukuisissa sisäilmaryhmissä aktiivisena somevaikuttajana oleminen.

– Yhteydenottoja tulee säännöllisesti ympäri Suomea. Vertaistuki on antoisaa molemmille osapuolille, kun voi jakaa tuskaa ja voimattomuutta ja myös niitä hyviä asioita, joiden avulla jaksaa eteen päin.

Hilakarilla on selkeä näkemys tulevaisuudesta.

– Me tarvitsemme muutosta. Sairastuneita emme tarvitse enempää, varsinkaan sairastuneita lapsia. He ovat meidän tulevaisuus. Tarvitsemme tahtotilan, jossa vaadimme terveellisiä ja turvallisia rakennuksia. Tarvitsemme avoimuutta ja vuorovaikutusta, tiedotusta salailun ja peittelyn sijaan, ymmärrystä, yhteisöllisyyttä, toisiamme sekä sydämellä näkemistä ja toimimista.

Mitä pikemmin, sen parempi.

Pirjo Hilakari on espoolainen toimittaja, esikoiskirjailija, sisäilma-aktivisti, kokemusasiantuntija ja neljän lapsen äiti. Hän toimii aktiivisesti myös asukastoiminnassa.