– Keksin, että voimme mennä Demarinuorten matkalatureiden kanssa pitämään latauspistettä paikkaan, jossa pyörii paljon pelaajia. Laitoimme luret [=pelissä käytettävä houkutin, joka tuo pyydystettäviä otuksia luokseen] päälle ja katsoimme, kun ihmiset vain tulivat luokse, Etola kuvailee.

Demarinuorten latauspisteelle löysivät tiensä niin nuoret kuin pienet lapset vanhempineen. Joidenkin kanssa puhuttiin pelistä, toisten kanssa politiikastakin. Sattuipa paikalle myös uteliaita eläkeläisiä, jotka halusivat nuorten näyttävän kännyköistään, mikä tämä lapset, nuoret ja aikuiset sisätiloista ulos houkutellut peli oikein on.

– Tällaisissa tempauksissa on täytyy olla aallon harjalla ja reagoida nopeasti. Jos olisin nyt syksyllä lähtenyt tekemään Pokémon-tempausta, se olisi ollut jo myöhäistä, Etola sanoo.

Koulutehtävä paljasti demariuden

Sara Etola syttyi sosialidemokratialle yläasteikäisenä. Yhdeksännellä luokalla yhteiskuntaopissa tehtävänä oli esitellä kaikki sen hetken eduskuntapuolueet. Hän piirsi A4-kokoiseen vihkoon puolueiden logot, kirjasi ylös puheenjohtajat, puoluesihteerit ja kaikenlaista muuta tietoa, mitä vain kustakin puolueesta keksi kertoa. Muista puolueista hän sai aikaan nipin napin sen yhden pakollisen sivun, mutta SDP:n kohdalla vihosta uhkasi loppua tila kesken.

– Demarit saivat jostain syystä kaikkia koristeita, ruusuja sun muita, kaikkein eniten. Olen tykännyt romantisoida tämän niin, että sillä hetkellä tiesin olevani sosialidemokraatti. Sieltä vain löytyi eniten niitä itseä koskettavia juttuja, Etola kertaa.

Puolueeseen Etola liittyi 17-vuotiaana. Hän ei heti aktivoitunut sen suuremmin – mitä nyt möi Tarja-arpoja presidentinvaaleissa. Ammattikorkeakoulussa Etola löysi tiensä opiskelijapolitiikkaan. Vuonna 2011 restonomiksi valmistumisen jälkeen iski armoton järjestökrapula, jota piti lääkitä.

– Olin päässyt opiskelijahommissa järjestömaailmaan kiinni ja ajattelin, että pitää keksiä jotain opiskelijapolitiikan korvaavaa. Päätin, että lähden katsomaan demarijuttuja, hän kertoo.

Intoa ideoinnista

Niitä demarijuttuja Etola löysi Demarinuorista. Häntä naurattaa, kun hän kertoo Lahden Demarinuorten aktiiveja olleen vielä vuoden 2012 alussa käytännössä hän ja Eero Vainio, vaikka jäseniä paljon olikin. Menneelle on helppo nauraa, kun aktiivisia on tätä nykyä parin sijaan parikymmentä. Etola kertoo, että tänä vuonna alkuvuodesta sähköposti lauloi ja puhelin soi tavallista tiheämmin.

– Parin kuukauden aikana tuli vajaa kymmenen uutta jäsentä. Kaikki heistä ottivat oma-aloitteisesti yhteyttä, eivätkä he olleet sellaisia, joita olisimme tunteneet entuudestaan. Olimme varmasti joka viikko kahvilla jonkun toiminnasta kiinnostuneen kanssa, Etola iloitsee.

Sara Etola on niitä tyyppejä, jotka innostuvat organisoinnista, ideoinnista ja askartelemisesta. Restonomiksi hän opiskeli, koska halusi ryhtyä hääsuunnittelijaksi. Toistaiseksi häitä on suunniteltu vasta yhdet – omat viime keväänä. Nyt hän työskentelee osuuskunta Tradekalla osa-aikaisena projektikoordinaattorina. Organisointi-intoaan hän pääsee purkamaan työn lisäksi SDP:n ja Demarinuorten toiminnassa.

– Lahden Demarinuorissa me emme harrasta kokoustamista kuin sen pakollisen yhden kerran vuodessa. Muutoin teemme tempauksia ja muita lyhyempiä kampanjoita, Etola kertoo.

Pokémon-tempaus laitettiin pystyyn nopeasti ja pienellä budjetilla.

Tempauksilla lähelle ihmisiä

Pokémon-tempaus on vain yksi esimerkki siitä, millä tavoin sosialidemokraatit voivat näkyä positiivisella tavalla arkisissa ympyröissä. Etola korostaa, että tärkeintä on mennä sinne, missä ihmiset ovat.

– Tänä päivänä ei enää toimi se, että järjestetään toimistolla joku tilaisuus. Sinne eivät tule kuin jäsenet, koska se on liian korkea kynnys astua, Etola sanoo.

Etola muistuttaa, että kaiken ei tarvitse olla viimeisen päälle hienoa. Pokémon-tempauksessakin askarreltiin vain edellisenä iltana pahvinen, hyvin yksinkertainen kyltti. Suurta budjettiakaan ei usein tarvita. Pari vuotta sitten Demarinuoret lakkasivat Lahdessa ihmisten kynsiä sateenkaaren värein. Tämän tempauksen budjetti oli viiden kynsilakkapullon hinta. Lisäksi käytettiin nuorten aktiivien nurkista löytyneitä jämäpulloja.

– Tänä syksynä lakkaamme kynsiä vaaleanpunaiseksi Roosa nauha -päivän kunniaksi. Demarinaiset ovat mukana jakamassa kahvia ja nuoret lakkaavat kynsiä. Kävijät saavat halutessaan lahjoittaa kukkaronsa ja omantuntonsa mukaan lippaaseen, johon kerätyt rahat menevät lyhentämättömänä Roosa nauha -keräykseen, Etola kertoo.

Etola toivoo, että yhä useampi nuori löytäisi tiensä SDP:n ja Demarinuorten luo. Liikkeessä pitempään olleita hän kannustaa ottamaan nuoret avosylin ja ennakkoluulottomasti vastaan, antamaan vastuuta sitä haluaville ja tilaa toteuttaa uudenlaisiakin juttuja.

Kaksi kysymystä

Minkä asian haluaisit muuttaa maailmassa?

Haluaisin lisää suvaitsevaisuutta – ihmisten erilaisuuden hyväksymistä ja ymmärtämistä.

Terveiset sd-kentälle?

Nyt vain vaalityötä ihan täysillä ja kaikki mukaan! Toivon ymmärrystä kentälle, että kaikilla ei ole aikaa osallistua samalla tavalla. Vaikka joku tekisi jotain ihan pientä – vaikka vain kahvipöytäkeskustelua työpaikalla – on siitäkin apua.

Juttu on osa Demokraatin Miten minusta tuli demari -juttusarjaa.