Tämän on herättänyt keskustelua, ihmetystäkin.

Esimerkiksi Helsingin Sanomien ja Iltalehden tietojen mukaan toimitusministeristön pääministeri Marin olisi ollut valmis osallistumaan Pohjoismaiden pääministerien ja Ukrainan presidentti Volodymyr Zelenskyin viralliseen huippukokoukseen mutta kutsua ei tullut.

Huippukokoukseen osallistuivat presidentti Niinistön ja presidentti Zelenskyin lisäksi Ruotsin pääministeri Ulf Kristersson, Norjan pääministeri Jonas Gahr Støre, Tanskan pääministeri Mette Frederiksen ja Islannin pääministeri Katrín Jakobsdóttir. Suomen pääministerillä oli kahdenvälinen tapaaminen presidentti Zelenskyin kanssa.

Työlounas liittyi Volodymyr Zelenskyin eiliseen viralliseen vierailuun Niinistön kutsusta. Tämän virallisen vierailun työlounaalle osallistuivat pääministeri Sanna Marin ja ulkoministeri Pekka Haavisto (vihr), kuten presidentin kanslia on kertonut.

Tasavallan presidentin kanslia avasi tänään Zelenskyin vierailua ja huippukokousta tviitillä lisää. Tviitin mukaan ”kuuden päämiehen tapaamisessa ei voida noudattaa ”kahden lautasen” politiikkaa. (Lue kanslian perustelut ja tviitti kokonaisuudessaan tämän jutun alta.)

TASAVALLAN presidentin kansliasta on todettu jo aiemmin huippukokoukseen viitaten viestillä Helsingin Sanomille, että ”luontevaa on, että paikalla on kunkin maan ulkopoliittinen johtaja. Esimerkkeinä muun muassa Pohjoismaat-Yhdysvallat -tapaamiset vuosina 2013 ja 2016.”

Lehti kertoi eilen, että kanslian mukaan aloite huippukokouksesta tuli Ukrainan presidentin kansliasta tasavallan presidentin kanslialle.

”Ukraina pyysi, että kanslia kokoaisi myös kaikkien muiden neljän Pohjoismaan ulkopolitiikan johtajat yhteiseen tapaamiseen. Ja näin meneteltiin. On luontevaa, että kullakin maalla on tällaisissa kokouksissa yksi edustaja. Samaa tapaa on noudatettu myös tapaamisissa esimerkiksi Yhdysvaltojen kanssa ja tullaan noudattamaan edelleen”, kansliasta viestitettiin HS:lle.

Oikeuskansleri Tuomas Pöysti puolestaan piti kanslian perustetta ”ulkopoliittisesta johtajasta” perusteltuna.

– Jos on sellainen ulkopoliittinen formaatti, että on vain yksi henkilö per maa mukana, niin silloin se on tasavallan presidentti, Pöysti sanoi Helsingin Sanomille.

TAMPEREEN yliopiston valtio-opin professori Tapio Raunio tunnetaan julkisista puheenvuoroistaan, joissa hän on pitänyt esillä ulko- ja turvallisuuspolitiikan parlamentarisointia.

Pohjoismaat-Ukraina-huippukokoukseen viitatenkin hän toteaa, että silloin kun on jokin Suomen ulkopolitiikan kannattava merkittävä kokous, olisi olennaista, että paikalla olisi myös hallituksen edustaja. Käytännössä Raunio viittaa hallituksen edustajalla puheena olevan huippukokouksen tapauksessa pääministeri Mariniin.

– Tämä oli nimenomaan kokous eikä kahdenkeskeinen valtiovierailu.

– Liian helposti mediassa väännetään siihen, että presidentti yksin johtaisi ulkopolitiikkaa. Niinhän se ei mene ja se löytyy kaikista eduskunnan lausunnoista, että se tehdään kuitenkin yhdessä, Raunio toteaa Demokraatille.

Suomen ulkopolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti yhteistoiminnassa valtioneuvoston kanssa, lukee perustuslaissa. Kun hallituksen muodostaja, kokoomuksen puheenjohtaja Petteri Orpo kommentoi eilen ulkopolitiikan marssijärjestystä medialle, hän ei maininnut valtioneuvostoa lainkaan. Hän totesi, että Suomessa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa johtaa tasavallan presidentti ja järjestely on toimiva. Toki Orpo tietää tarkkaan, miten järjestelmä toimii.

Vaikka Raunio pitää tärkeänä, että hallituksen edustaja olisi ollut läsnä huippukokouksessa, hän sanoo myöntävänsä senkin, että tilanne on hankala, koska muista valtioista oli paikalla vain yksi ihminen. Toisaalta Suomen perustuslaki määrittää ulkopolitiikan johtamisen tapahtuvan yhteistoiminnassa, jolloin pääministerin osallistuminen yhdessä presidentin kanssa olisi ollut perusteltua.

Raunio muistuttaa myös, että Pohjoismaissa, niin myös Suomessa, pääministeri on maan poliittinen johtaja.

– Tämä unohtuu tässä, että presidentti ei kuitenkaan johda Suomea. Hän on tietysti muodollinen valtion pää ja hän yhteisjohtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa hallituksen kanssa. Muuta valtaa presidentillä ei käytännössä ole. Eli silloin kun Pohjoismaiden pääministerit ovat paikalla, on aivan loogista, että pitäisi olla (presidentin ohella) myös Suomen pääministeri, koska Suomen pääministeri myös johtaa Suomea.

Raunio näkee näin siitäkin huolimatta, että Marin johtaa tällä hetkellä eduskuntavaalien jälkeen toimitusministeristöä, jonka vallankäyttö on poliittista hallitusta rajoitetumpaa.

– Siellä on kuitenkin pääministeri edelleen, vaikkakin kyseessä on toimitusministeristö.

HUIPPUKOKOUKSEN aiheiksi tasavallan presidentin kanslia kertoi Venäjän Ukrainassa käymän hyökkäyssodan tilanteen, Pohjoismaiden jatkuvan tuen Ukrainalle, Ukrainan EU- ja Nato-suhteen kehityksen sekä Ukrainan aloitteen oikeudenmukaiseksi rauhaksi.

– Sikäli, kun kysymys on Suomen EU-politiikasta, kaikesta siitä mukaan lukien EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka vastaa hallitus. Se on aivan itsestäänselvä asia. Perustuslain ja eduskunnan lausuntojen mukaan hallitus edustaa Suomea EU-politiikassa ja päättää asioista, mutta sitten kun on kyseessä EU:n ulko- ja turvallisuuspolitiikka, asioita tulisi koordinoida presidentin kanssa, Raunio kommentoi kokouksen aihelistaa.

Raunio muistuttaa myös, että tilanne on haastava siinä mielessä, että kun Niinistö on tavannut menneinä vuosina vaikkapa Merkelin tai Macronin kaltaisia johtajia, EU-asioita tulee käsitellyksi samalla.

– Tämän takia olen argumentoinutkin, että muiden EU-jäsenvaltioiden johtajien tapaamiset pitäisi jättää pääministerille.

Kun edetään yksittäisen huippukokouksen käsittelemisestä periaatteellisemmalle tasolle, Raunio nimeää presidentti-instituution ongelmaksi sen, että ”presidentti valitaan kuudeksi vuodeksi ja presidentti ei ole vastuussa eduskunnalle”.

– Jos me haluamme, että ulko- ja turvallisuuspolitiikka on jatkuvasti valvonnan alla, silloin se tarkoittaa sitä, että hallituksen tulee nykyisen perustuslain puitteissa aidosti yhteisjohtaa ulko- ja turvallisuuspolitiikkaa. Kyllähän Suomi on vahva demokratia, mikä tarkoittaa sitä, että presidenttiin kohdistuu laajaa yhteiskunnallista valvontaa ja seurantaa, mutta se ei ole kumminkaan sama asia kuin että on ihan aidosti tilivelvollinen eduskunnalle.

JOS tiivistää Tapio Raunion viestiä, mitään muodollista virhettä ei huippukokouksen osallistujalistassa hänen mielestään tapahtunut. Hän kuitenkin näkee, että jo kohteliaisuussyistä Suomen pääministeri olisi pitänyt kutsua kokoukseen mukaan.

– Eikä ainoastaan kohteliaisuudesta, vaan myös jo edellä mainitsemistani syistä.

Näpäyttikö Niinistö Marinia?

– Minä en voi mennä Niinistön pään sisään, mutta kyllähän tässä on jäänyt viimeisten vuosien aikana tunne siitä, että on ollut tällaisia näpäytyksiä, Raunio sanoo nimenomaan Marinin pääministerikauteen viitaten.

Puolin ja toisin vai presidentiltä pääministerille?

– Tuohon en oikein pysty ottamaan kantaa, mutta ainakin presidentiltä pääministerille. Isossa kuvassa on huomattava se, että kun viime keväänä oli Naton jäsenprosessi, kaiken sen mukaan mitä tiedän, ulkopolitiikan yhteisjohtajuus toimi tiukan paikan tullen todella hyvin. Eli ei tässä mistään suuresta draamasta kuitenkaan ole kyse.

– Siinä vaiheessa, kun Niinistö astui virkaansa (ensimmäiselle kaudelleen) tuli voimaan perustuslain muutos, jonka mukaan hallitus edustaa aina Suomea EU-pöydissä kuten Eurooppa-neuvostossa ja muissa vastaavissa kokouksissa. Se on ollut erittäin tärkeää ja selkeyttänyt tilanteen. Niinistö ei ole minun tietojeni mukaan EU-kokouksiin pyrkinytkään, tosin hän on valitellut jäävänsä vähän paitsioon siitä ajatustenvaihdosta – mutta niinhän se menee perustuslain mukaan.

Kun on kyselty: pic.twitter.com/1C5F3Obwgo

— TPKanslia (@TPKanslia) May 4, 2023