Promootiossa juhlitaan valmistumista maisteriksi tai tohtoriksi, ja kyseessä on yliopiston suurin juhla. Vanhanaikaisuudesta huolimatta, tai ehkä juuri vanhanaikaisuutensa vuoksi, promootio on suositumpi kuin koskaan.

– Toisia viehättää ajatus sukupolven ketjusta ja perinteiden jatkamisesta, toisia taas promootion omaleimaisuus. Esimerkiksi ylioppilasjuhlat vaihtelevat perheittäin ja kaupungeittain, mutta promootio toteutetaan joka kerta kutakuinkin samalla tavalla, Helsingin yliopiston entinen protokolla-asiantuntija Anton Eskola sanoo.

Promootiossa maisterit ja tohtorit, eli promovendit saavat käyttää akateemisen arvon merkkejä. Valtiotieteellisessä tiedekunnassa nämä ovat maistereille laakerinseppele ja maisterinsormus, tohtoreille taas tohtorinhattu ja miekka. Promootioperinne alkoi Italiasta Bolognan yliopistosta 1100-luvulla, ja Suomen ensimmäinen promootio järjestettiin Turun akatemian filosofisessa tiedekunnassa vuonna 1643. Promootio-sana tulee latinan kielen sanasta ”promovere”, liikuttaa tai liikkua eteenpäin.  Promootiota juhlitaan neljä päivää, ja toimikunta valmistelee juhlaa pari vuotta.

Esiseppeleensitojaisissa promootiotoimikunta solmii seppeleet maistereille, jotka tulevat promootioon ilman avecia eli omaa seppeleensitojaa. Seppeleet sidotaan ompelemalla laakerinlehdet yksitellen kiinni karkaasiin, eli seppelemuottiin. Valtiotieteilijäkin joutuu siis oikeisiin töihin. Kuva: Ella Kaverma

Promootion pitäminen tänä vuonna ei ollut itsestäänselvyys. Dekaani pohti pitkään, kannattaako promootiota järjestää koulutusleikkausten ja yliopiston irtisanomisten aikaan,mutta promootio päätettiin pitää alkuperäisten suunnitelmien mukaan. Vaikeina aikoina tarvitaan yhteisöllisyyttä luovia ja yliopiston historiasta muistuttavia juhlia. Promootiokustannukset katetaan yliopiston rahastoista ja osallistujien kukkaroista.

Kannattaako juhlia tutkintoa, josta ei työllisty varmasti mihinkään?

– Tutkinnon suoritusta on aina järkevää juhlistaa. Iso promootio jättää osallistujiinsa mieleenpainuvamman jäljen kuin omat valmistujaiset. Paras hetki promootiossa koittaa, kun promootioaktissa on ollut tunteja, selkä alkaa olla jumissa ja happi loppuu. Yhtäkkiä Maamme-laulu alkaa, vahtimestari avaa ovet ja juhlasaliin alkaa tulla happea. Promootiossa sattuu ja tapahtuu, ja jokaisen vuosikerran tarinat jäävät kiertämään, Eskola kertoo.

Tarkassa seppeleensidontatyössä maisteripromovendi Jutta Juvenius. Kuva: Ella Kaverma

Yliopistoista halutaan tehdä tehokkaita innovaatiolaitoksia. Vanhat perinteet eivät näytä päättäjiä kiinnostavan, jos niillä ei tuoteta tuloksia. Eskola ei kuitenkaan usko, että promootioiden viettäminen lopetetaan.

– Promootio järjestetään viimeistään siinä vaiheessa kun maisterit ja tohtorit alkavat sitä vaatia. Jos perinteitä vietetään vain perinteiden takia, ne eivät pysy hengissä.