Tämä kuopiolaispoliitikko oli saanut lemput Norjan mäkivalmentajan pestistä ja kiinnitetty Suomen huippu-urheilun keulille. Hänen aikanaan Suomen mäkihypyn tila on muuttunut surullisen surkeaksi sukeltajaksi. Samalla koko Suomen urheilun kansainvälinen taso, jonka kehittämisvastuu sälytettiin Kojonkoskelle, on yleisesti ottaen madaltunut. Rion olympiakisoissakin Kojonkosken asettama tavoite oli hyvä tunnelma. Ei menestys.

Nyt Timo Ritakallion johtama OK on asettanut kymmenkunta virkaa haettaviksi. Toimenpide puhuu paljon uudelleen viitoitetusta polusta. Jos ja kun Mika Lehtimäki korvaa Kojonkosken, otetaan aimo askel odotuksille petrata Suomen urheilun tilaa.

Suomessa presidentti Urho Kekkonen yritti aikanaan taivuttaa porvarillisia urheilujohtajiamme siirtymään politikoinnista urheilun ja Suomen urheilumenestyksen tielle. Kekkonen epäonnistui eikä saanut Euroopan mestarinyrkkeilijää, TUL:n Olli Mäkeä Rooman 1960 kehään olympiamitalikamppailuihin. Porvarijohtajille oli tärkeämpää näyttää omaa valtaansa kuin saada parhaat suomalaiset olympiakisoihin Suomelle kunniaa hankkimaan. TUL:n silloinen puheenjohtaja Pekka Martin kutsui UKK:n ponnistelujensa johdosta TUL:n kunniajäseneksi.

Porvaripolitikointihan perustuu aina omien etujen tavoitteluun epäreilulla tavalla. Kuten nytkin valinnanvapautta ajetaan soterahojen saamiseksi rikkaille. Vuosikymmenet urheilun järjestöllistä valinnanvapautta vastustettiin politiikan avulla kieltämällä työväenliikkeen urheilu valtionavun epäämisellä. Valta ja rahat oli turvattava ja säilytettävä vain porvarien komennossa.

Urheilulla ja varsinkin olympiakisoilla on valtava merkitys maailmalla. Politiikka ja urheilu lyövät kättä toisilleen. Dopingtuomiot ovat yksi osa siitä. Laki on sama kaikille, mutta tuomiot vaihtelevat. Tuttua
kyllä elämän muistakin aloista.

Venäjän lipun julistaminen pannaan voittoseremonioista osoittaa pikemminkin lasten hiekkalaatikkoriitaakuin todella vakavaa dopingvalvontaa ja sen kehittämistä yhteistyössä koko olympialiikkeen kanssa. Useissa tapauksissa Kansainvälinen olympiakomitea KOK ummistaa silmänsä kokonaan ja toisissa isketään lekalla voimasuhteiden ja mieltymysten mukaan.

Toistan yhä uudelleen kysymyksen pikatestien osaamisesta estää jo etukäteen doupattujen urheilijoiden pääsemisestä starttiviivalle.

Vuosi 2017 on muutaman päivän kuluttua paketissa. On tilinpäätöksen aika kaikkialla maailmassa. Jotkut iloitsevat, toiset päivittelevät. Niin tai näin. Urheilu kiehtoo.

Suomi pohtii kuka valitaan parhaaksemme ja luodaan mitalitoiveita talviolympialaisiin. Ne mitalit taitavat jäädä vähiin vaikka useat uskovatkin paljouteen. Oma arvioni on 2–3. Toivon sen olevan pessimismiä.

Suomen 20 uimaria kävi Kööpenhaminan 25 metrin altaassa EM-kisoissa. Jaossa oli 40 lajissa yhteensä 174 mitalia. Niistä Jenni Laukkanen toi Suomeen ne ainoat mitalit 2 hopeista. Edellisissä kisoissa hän oli voittanut kaksi kultaista.

Paraikaa Suomen alle kaksikymppiset lätkän pelaajat ovat ison meren takana tavoittelemassa maailmanmestaruutta. Näissä kisoissa ollaan aikaisemminkin voitettu kultaa ja kunniaa, mutta miksi nuortemme kehitys useinkin pysähtyy tälle asteelle? Ilahduttavia poikkeuksia tulisi olla paljon enemmän.