Ministeriö ja suomalainen avaruusteknologiayritys Iceye ovat allekirjoittaneet aiesopimuksen, jonka pohjalta valtiolle voidaan hankkia SAR-tutkasatelliitteja. Puolustusministeri Antti Häkkänen (kok.) luonnehti sopimusta ”ainutlaatuiseksi askeleeksi, jolla vahvistetaan puolustuksemme itsenäistä tiedustelu- ja valvontakykyä avaruudessa”.

Juuso Liekkilä on alun perin laivastoupseeri ja avaruustekniikan diplomi-insinööri, joka opiskelee Maanpuolustuskorkeakoulussa yleisesikuntaupseerin tutkintoa ja tekee väitöskirjaa avaruusalan yritysten roolista sodankäynnissä.

Hän kirjoitti viestipalvelu X:ssä, että olisi mieluummin tehnyt Iceyen kanssa sopimuksen palvelujen kuin satelliittien ostamisesta. Se olisi ollut kustannustehokkaampaa. Liekkilän mukaan tutkijoilla on myös laaja asiantuntijakonsensus siitä, että yksittäisten matalan kiertoradan satelliittien operatiiviset hyödyt ovat puolustusvoimille hyvin marginaalisia.

– Palveluita ostamalla voisi olla pääsy koko kaupallisen konstellaation tuottamaan dataan – Iceyella niitä on useita kymmeniä – kun taas omia satelliitteja ostamalla vain niiden tuottama data on käytössä.

– Jos kuvia ostetaan palveluna huomattavasti enemmän kuin mitä omat satelliitit kykenevät ottamaan, niin palvelut voivat myös tulla kalliimmaksi. Kustannustehokkuus ei siis välttämättä tarkoita rahallista säästöä, vaan jonkinlaista suorituskykylisää, hän avaa.

TOISAALTA asia ei ole yksiselitteinen. Vaikka yksittäisten satelliittien operatiiviset hyödyt ovat osin pieniä, kaupallisten palveluiden käyttöön liittyy Liekkilän mukaan aina haittoja ja riskejä.

– Osa voi liittyä esimerkiksi yrityksen liiketoiminnallisiin päätöksiin, jolloin palveluiden saatavuudesta ei voi olla täyttä varmuutta. Jos asevoimat omistavat satelliitit itse, ne voivat myydä tai vaihtaa tietoa kumppanien kanssa. Jos dataa ostetaan palveluna, niin yritys lähtökohtaisesti omistaa sen, eivätkä asevoimat voi jakaa sitä itse omalla päätöksellään välttämättä eteenpäin, hän kommentoi.

Liekkilä haluaa painottaa, että kritiikistä huolimatta hankinta on hänestäkin ollut sinänsä perusteltu, ja avaruuteen on järkevä panostaa.

– Suomessa on väkilukuun nähden hyvin vahva avaruusteollisuus, mutta puolustusvoimien toiminta siinä on ollut aika vähäistä. Vaikka oma kommentointi saattoi näyttää kriittiseltä, kyse oli enemmän hankinnan kohteesta kuin sopimuksesta itsessään. Sen näen erittäin tervetulleena

SUOMEN ja maailmanpoliittisen turvallisuustilanteen mullistusten vuoksi puolustushankinnoilla näyttää olevan ”piikki auki”. Suomi sitoutui Nato-kokouksessa tällä viikolla nostamaan puolustukseen käytettävän budjettinsa lähivuosina 5 prosenttiin bruttokansantuotteesta.

Onko riski, että nyt hankitaan sellaistakin, mikä ei olisi välttämätöntä – ja toisaalta sinänsä ymmärrettäviin turvallisuus- ja salassapitonäkökohtiin vedoten jätetään hankinnat perustelematta ja oleellistakin tietoa kertomatta, esimerkiksi poliittisia päätöksiä tehdessä?

– En osaa vastata muiden puolesta, mutta mielestäni asioista pitää pystyä puhumaan myös kriittisesti ja avoimesti – turvallisuusluokkien rajoissa tietenkin. Itse teen juuri tästä aihealueesta nyt julkista tutkimusta ja pidän tärkeänä, että pystyn myös osallistumaan julkiseen keskusteluun. Se on kai kuitenkin yksi väitöskirjatutkimuksen tavoitteista, Juuso Liekkilä vastaa.

– Toisaalta ymmärrän, että tämänkin päätöksen taustalla voi olla myös turvallisuusluokiteltuja seikkoja. Se haastaa keskustelua paljon, jos esimerkiksi puolustusministeriö tai puolustusvoimat ei ymmärrettävistä syistä kykene niitä enempää avaamaan.

Juttua muokattu klo 19.34: korjattu kappaleasettelua.