– Istuin ja ajattelin, että edelleenkin tämä on aika tylsää. Mitään et näe, etkä pysty itse vaikuttamaan mihinkään. Noin seitsemän vuotta sitten päätin ostaa oman pyörän, Kinnunen kertoo.

Hiukan samaan tapaan hänestä tuli demari. Hän seurasi politiikkaa pitkään sivusta, kunnes päätti osallistua ohjaamaan sen suuntaa. Hän halusi vaikuttaa, joten hän liittyi puolueeseen ennen viime kuntavaaleja ja lähti heti ehdokkaaksi. Kinnusen puoluevalinta ei ollut kiperä, sillä hänen vanhemmillaan on ammattiyhdistysliike- ja puoluetaustaa.

Vaaleissa Kinnunen valittiin Petäjäveden kunnanvaltuustoon ja sittemmin hän on saanut Demarinaisten Keski-Suomen piirin luotsattavakseen. Naispiirissä toimintasuunnitelmaa on täytynyt laatia nollasta, uudelleen ja uusin silmin.

Sosialidemokratian kulmakivet ovat se juttu, joka Kinnusta vetää puoleensa. Kinnusen kummallakaan vanhemmalla ei aikanaan ollut taloudellista mahdollisuutta jatkaa opiskeluja, mutta Kinnunen itse pääsi ensimmäisten joukossa peruskoulun penkille.

– Tavallaan ne nykyajan itsestäänselvyydet ovat asioita, jotka sosialidemokratiassa vetoavat. Yleinen ja yhtäläinen äänioikeus, tasa-arvo, oikeudenmukaisuus, mahdollisuus jatkuvaan kehittymiseen ja omien olojensa parantamiseen esimerkiksi opiskelujen kautta, Kinnunen luettelee.

Kinnunen on itsekin elinikäisen oppimisen polulla – hän lähti aikuisiällä Jyväskylän yliopistoon opiskelemaan työttömyystuen turvin.

Kinnunen toppuuttelee puheita, että SDP takertuisi liikaa historiaansa ja menneisiin saavutuksiinsa. Hän huomauttaa, että itsestäänselvyydet eivät enää ole niin selviä.

– Ainakin nyt näyttää siltä, että tämä hallitus tekee ihan mitä tahansa. Tuntuu, että pitää entistä enemmän taistella omista oikeuksistaan, Kinnunen sanoo.

– Meillä on loistava puolue. Pitää vain saada muutkin ymmärtämään se, hän summaa.

Juttu on osa Demokraatin Miten minusta tuli demari -juttusarjaa.