Raportti “Rahanpesun torjunta EU:ssa: Nyt on aika vakavoitua” julkistetaan huomenna torstaina.

Sen mukaan jopa viisi prosenttia maailman bruttokansantuotteesta pestään vuosittain kansainvälisessä rahanpesussa. Määrästä vain 1,1 prosenttia jää rahanpesun torjunnan myötä kiinni.

Rahanpesun torjuntaan sisältyy veronkierron, terrorismin, ihmiskaupan, elinkaupan, valtioiden ja yritysten lahjonnan torjunta sekä huumekaupan ja muun laittoman toiminnan pysäyttäminen.

Pankit ja muut rahalaitokset täyttävät päivittäin tuhansia epäilyttäviä tapahtumia koskevien ilmoitusten raportteja, mutta rahanpesun selvittelykeskukset seuraavat niistä vain muutamia.

– Tämä voi johtua valmiuksien, kapasiteetin tai jopa poliittisen ohjauksen puutteesta. Samaan aikaan rahanpesun laajuus ja keinot ovat lisääntyneet, erityisesti teknologisen kehityksen myötä. Nykyiset rahanpesun vastaiset säännökset ovat valitettavasti olleet vaikuttavuudeltaan riittämättömiä, raportista ilmenee.

Heinäluoma toimii CEPS-työryhmän puheenjohtajana. Hän korostaa, että viranomaiset tarvitsevat paremmat työkalut rahanpesun lopettamiseksi.

– Pestyillä rahoilla rikolliset hankkivat jalansijaa yhteiskunnissamme, syrjäyttävät rehellisiä yrittäjiä ja väistävät verovastuita. Tarvitsemme muutoksen välinpitämättömyyden asenteissa, hän toteaa tiedotteessa.

Hänen mukaansa CEPS:n raportti osoittaa ongelman vakavuuden ja laajuuden, mutta myös sen, että muutos on mahdollinen.

– Direktiivien sijaan tarvitaan sitovaa lainsäädäntöä ja sen yhtenäistä toteuttamista koko EU:ssa. Myönteistä on, että myös finanssimaailma toivoo yhtenäistä lainsäädäntöä ja sen johdonmukaista toteuttamista kaikissa EU-maissa.

Heinäluoma on tyytyväinen siitä, että EU-parlamentissa on laaja sitoutuminen uudistuksiin. Parlamentissa toivotaan myös kansallisten toimijoiden parempaa yhteistoimintaa ja EU-tason viranomaista, joka varmistaisi rahanpesun vastaisten toimien yhdenmukaisuuden.

– Systeemin uudistaminen on välttämätöntä, sillä tällä hetkellä tehtävä laaja valvontatyö syö resursseja, mutta johtaa kovin vaatimattomiin tuloksiin. Pelkästään suurimpien pankkien arvioidut hallintokulut nousevat miljardeihin ja samaan aikaan rahanpesusta saadaan kiinni vain reilu prosentti.

Heinäluoman mielestä rahoituslaitosten vastuiden ohella on aika puhua myös yritysten tilintarkastuksen vastuista.

– Tilintarkastusyhtiöiden roolia on syytä sitäkin käydä lävitse, kun rahanpesusta halutaan eroon.

Raportti suosittelee muun muassa seuraavia toimenpiteitä:

– Sallitaan yritysten kehittää ja käyttää riskipohjaisia järjestelmiä tehokkuuden parantamiseksi. Korjataan rahanpesun sääntelykehys sekä sen myötä valvonnan puutteet. Euroopan unionin jäsenvaltiot kannattavat ajatusta EU:n laajuisen rahanpesua estävän valvontaviraston perustamisesta.

– Rahanpesun valvonta edellyttää useiden valvontayksiköiden, rahoitusalan toimijoiden, rahanpesun selvittelykeskusten ja lainvalvontaviranomaisten yhteistyötä. EU:ssa tämä tarkoittaa yli 100 eri tahoa, jotka tekevät yhteistyötä ja jakavat tietoja.

– Todellinen pullonkaula rahanpesun estämisen tehokkuudessa on jäsenmaiden rahanpesun selvittelykeskuksissa, jotka on nimetty käsittelemään sekä käteistapahtumaraportteja että epäilyttäviä toimintoja koskevia ilmoituksia. Rahanpesun selvittelykeskusten välisen yhteistyön lisääminen on vielä kiireellisempi toimi kuin yhden uuden valvontaviraston perustaminen.

– Lopullisten, tosiasiallisten edunsaajien rekisterit on pantava täytäntöön paljon paremmin ja oikeushenkilötunnuksia on käytettävä laajemmin tunnistamisen helpottamiseksi.