Lakiesityksen toteutuessa jopa 9 000 lastenhoitajan työpaikkaa muuttuu lastentarhanopettajien työpaikoiksi.

Lastenhoitajista suurimmalla osalla on lähihoitajan koulutus. Suomen lähi- ja perushoitajaliiton Superin puheenjohtaja Silja Paavola harmittelee sitä, miksi hallitus pistää eri koulutuksen saaneet taistelemaan elintilastaan päiväkodeissa.

– Se on tosi surullista. Pienet lapset tarvitsevat sekä hoitoa, hoivaa että kasvatusta. Meidän päiväkotimme ovat maailman parhaimpia, ja kaikkia ammattiryhmiä tarvitaan.

Super on mukana ensi keskiviikkona järjestettävässä poliittisessa mielenilmauksessa neljän muun varhaiskasvatuksen työntekijäliiton kanssa. Liitot korostavat, että henkilörakenteen muutos ei korjaa suurinta ongelmaa, joka on liian suuret hoitoryhmät: se johtaa päinvastoin lapsiluvun kasvuun ryhmissä.

Tällä hetkellä päiväkotiryhmässä työskentelee kaksi lastenhoitajaa ja yksi lastentarhanopettaja. Asetelma on muuttumassa päinvastaiseksi. Tilanne on Paavolan mielestä kestämätön, koska lastentarhanopettajien suunnitteluaikaa lapsiryhmän ulkopuolella nostettiin neljällä tunnilla viikossa. Se tarkoittaa kahdelta opettajalta yhtä päivää.

– Se tarkoittaa myös sitä, että pitää palkata lisää työntekijöitä, koska lastentarhanopettajilla on lisäksi tietyn työssäoloajan jälkeen viikko enemmän kesälomaa. Kukaan ei ole laskenut, mitä tämä kaikki tulee maksamaan työnantajalle, Paavola toteaa.

Opetus- ja kulttuuriministeriö on pistänyt hänen mukaansa 30 miljoonan hintalapun, mutta Paavola painottaa, että se voi olla yhtä hyvin 230 miljoonaan euroa.

Paavola huomauttaa, että yliopistokoulutuksen saaneita lastentarhanopettajia on lisäksi huonosti saatavilla, joten vakanssit joudutaan täyttämään koko ajan vaihtuvilla sijaisilla.

Lapsen tasapainoisen kehittymisen pitäisi Paavolan mielestä olla kaikkein tärkein päämäärä myös päättäjien mielissä.

– Pienen lapsen elämä on yhtä kasvatusta. Leikki-ikäiselle on tärkeä opettaa sosiaalisuutta ja koordinaatiota kuten myös pedagogiikkaa – ja sen nimi on askartelu. Näitä on opetettu aina ja ne ovat myös lähihoitajien ja lastenhoitajien tehtäviä.

Paavola varoittaa viemästä suomalaista varhaiskasvatusta liian koulumaiseksi – kuten esimerkiksi Italiassa tai Britanniassa, jossa lapset astelevat koulutielle 3-vuotiaina.

– Ei siellä ole saatu sen parempia oppimistuloksia kuin meilläkään.