Setan pääsihteerin Kerttu Tarjamon mukaan Setan eurooppalaisen kattojärjestön Ilga Europen kanta on, että sukupuolisen ja seksuaalisen suuntautumisen testaamisen sijaan pitäisi keskittyä hakijan vainon uhan ja pelon arvioimiseen.

– Tilanne on lähtökohtaisesti aika vaikea, mekään emme pysty ihmisten suuntautumista välttämättä selvittämään lyhyen keskustelun perusteella. Miten viranomainen, joka tutustuu turvapaikanhakijaan hyvin lyhyesti kielimuurin yli, kykenesi sitä varmasti selvittämään, hän kysyy.

Tarjamon mukaan viranomaisten pitäisi tuntea lähtömaiden sateenkaarikulttuurit ja mahdolliset alakulttuurit ja ymmärtää miten homoseksuaalisuus voi ilmentyä ympäristössä, jossa se on esimerkiksi kriminalisoitu.

Turvapaikanhakijoiden kohdalla ovat Tarjamon mukaan olleet ongelmina muun muassa maahanmuuttoviranomaisten länsimaiset oletukset.

– Myös yksityisyyden piiriin kuuluvia tai intiimejä asioita on kysytty vaikka niin ei saa tehdä ja Migrissa periaatteessa tiedetään tämä.

Setan mukaan ainoa mahdollisuus tehdä arviointeja järkevästi olisi kouluttaa turvapaikkahakemuksia käsittelevät ihmiset riittävän hyvin.

– Vähintäänkin jos arviointeja jatketaan pitää taata, että ihmisillä on riittävä koulutus, Tarjamo sanoo.

Tarjamon mukaan Seta ja sen Helsingin aluejärjestö HeSeta järjestivät Migrin kutsusta viime syksynä parin tunnin mittaisen koulutuksen.

– Totesimme siinä, että kahden tunnin koulutus ei riitä vielä mihinkään. Koulutuksen pitäisi kattaa myös koko henkilökunta, sen piirissä tulee olla lisäksi kaikki olennaiset viranomaiset mukaan lukien turvapaikanhakijoita avustavat tulkit ja alaikäisten edustajat, unohtamatta muita viranomaisia, kuten hallinto-oikeuksia.

Migri tarvitsisi Setan mukaan kattavan lhbtiq-ohjeistuksen, joka koskee niin turvapaikkahakemusten käsittelyä kuin turvapaikanhakijoiden yhdenvertaisuuden ja turvallisuuden takaamista heidän ollessaan Suomessa.

– Toivomme, että Maahanmuuttovirastoon saataisiin vahvempi, systemaattinen ja kattava koulutus, jossa huomioidaan eri maiden tilanteet.

Viranomaiset keskittyvät Tarjamon mukaan helposti liikaa lähtömaan viranomaisten suorittamaan vainoon. Myös yhteisö voi vainota ihmistä.

– Seksuaali- ja sukupuolivähemmistöihin kuuluvien kohdalla se on aika iso osa uhkaa, että viranomaiset eivät suojele. Ei pidä katsoa vain onko kriminalisoivia lakeja tai vainotaanko heitä viranomaisten taholta suoraan.

– Se vaade, että pitää osoittaa suuntautuminen, saattaa ohjata turvapaikkaprosessia väärään suuntaan ja kysymykseen voidaan jumittua. Olennaista on riski, että ihminen joutuu lähtömaassaan vainon kohteeksi. Mikäli viranomainen ei pysty suuntautumista todistamaan miten taataan, ettei riskiä ole?