Asia käy ilmi Health at a Glance: Europe 2024 -katsauksesta. Päättyvällä viikolla julkaistun selvityksen koostivat Euroopan komissio sekä Taloudellisen yhteistyön ja kehityksen järjestö OECD.

Tulos 11-15-vuotiaiden liikkumisesta voi näyttää Suomen kannalta mairittelevalta, mutta kaksi UKK-instituutin tutkijaa toppuuttelee kovin pitkälle menevien johtopäätösten tekemistä.

- Suurin osa lasten mitatusta liikkumisesta on nopeita pyrähdyksiä. Kysely ei ole kovin luotettava tapa mitata sitä. Vaikka eri maissa käytettäisiin samaa kyselylomaketta, valitettavasti näemme, että mittareilla mitattu tulos ja kyselyn tulos eivät ole sama asia, sanoo UKK-instituutin johtaja Tommi Vasankari.

- Liikkumisen ymmärtämisessä on paljon kulttuurisia eroja. Jo pelkästään se, mistä puhutaan, ei ole ihan selvä juttu.

UKK-instituutti on kansanterveyttä edistävä yksityinen tutkimus- ja asiantuntijakeskus.

Health at a glance -selvityksen mukaan Suomen lapset ovat EU:n kärjessä siinä, miten suuri osa heistä liikkuu Maailman terveysjärjestön WHO:n suositteleman määrän päivittäin. Tuo suositus on vähintään 60 minuuttia reipasta tai rasittavaa liikkumista.

Tyttöjen päivittäisessä liikunnassa WHO:n raja ylittyy useammalla lapsella Irlannissa kuin Suomessa.

VASTAUSTEN perusteella Suomen 11-vuotiaista pojista alle puolet, 45 prosenttia, ja tytöistä vajaa kolmannes, 27 prosenttia, yltää liikunnan suositukseen. Hieman vanhemmilla 15-vuotiailla rajan ylittävien osuus pojista on pudonnut 28:aan ja tytöillä 15 prosenttiin.

- Nuo luvut ovat hieman korkeampia kuin luvut, joita olemme itse juuri saaneet. Meillä tutkimuksessa sekä mitattiin että kysyttiin avoimilla kysymyksillä nuorten liikunnan määrää, Vasankari vertaa.

UKK-instituutin johtajan mukaan Suomessa on nykyisin tapana sanoa, että noin kolmasosa perusopetusikäisistä liikkuu vähintään suosituksen verran. Lisäksi on ollut havaittavissa, että liikunta keskimäärin vähenee lasten iän noustessa.

- Liki neljä viidesosaa ekaluokkalaisista on päivittäin sillä liikunnan rasittavalla ja reippaalla tasolla. Mutta kun mennään ysiluokkalaisiin, riittävä taso rupeaakin olemaan enää noin yhdellä kymmenestä, Vasankari sanoo.

- Voi myös olla niin, että yläkouluikäisillä tupataan kyselyissä yliraportoimaan eli saamaan liian korkeita tuloksia liikunnan määrästä, kun taas nuorimmassa päässä liikuntaa kertyy oikeasti enemmän kuin saamme kysymyksien vastauksina, hän jatkaa.

Vasankarin kollega, vanhempi tutkija Pauliina Husu UKK-instituutista täydentää, että aiemminkin Euroopan-tason vertailuissa suomalaiset ovat “näyttäytyneet aika liikkuvina”.

- Ja näin on ollut ikäryhmästä riippumatta. Mutta kyselyissä tosiaan on haasteita: miten kysytään ja miten vastaaja kysymyksen tulkitsee.

VASANKARI nimeää joitakin liikunnan – tai sen puutteen – kehitystrendejä, joiden suunta olisi syytä saada Suomessa käännettyä.

- Kakkostyypin diabetesta on alle 25-vuotiailla Suomessa enemmän kuin missään muualla EU:ssa. Samoin ylipainoisten lasten ja nuorten osuus on meillä ainakin riittävän suuri. En lähtisi röyhistelemään rintaa näiden OECD-tulosten perusteella.

Jos suomalaisten lasten tai nuorten nykyistä liikkumista verrataan vaikkapa 1970-luvun tilanteeseen, mikä on muuttunut?

- Hieman vanhemmilla nuorilla on mitattu varusmiesten kuntoa ensi vuonna viiden vuosikymmenen ajan Cooper-testillä. Keskimääräinen juoksumatka on tullut sinä aikana alas noin 400 metriä. Ja tuo koskee vain miehiä, armeijaan vapaaehtoisina tulleet naiset eivät ole tuloksessa mukana.

Vasankari huomauttaa, että Suomen sisällä on nuorten ja lasten liikkumisessa tapahtunut muutos, joka saattaa yllättää.

– Viime vuosina on jouduttu muuttamaan käsitystä siitä, että maaseudun nuoret liikkuisivat runsaimmin. Nyt siellä saattaa olla enemmän kunto- ja paino-ongelmia kuin etelän ruuhka-Suomessa. Moni lapsi maaseudulla istuu pitkän aikaa joka päivä autossa matkalla kouluun ja harrastuksiin sekä niistä kotiin.

STT / Pertti Mattila