Uskon kyllä järjen – ja edistyksen – voittoon ja toivon sitä maailman mielenrauhan tähden. Hillary Clintonin esittämä kysymys amerikkalaisille, uskalletaanko jättää ydinasesalkku Trumpin käsiin, on vakavasti otettava varoitus. Harvoin on niin suoraan sanottu, että vastaehdokas on labiili.

Mediayhteiskunnan, ja erityisesti vielä someajan, oudoimpiin ilmiöihin kuuluu se, että vaalien alla voidaan esittää mitä tahansa. Hulluimmatkin ajatukset myyvät. Muureja halutaan pystyttää ja kokonaisia ihmisryhmiä karkottaa. Vääjämättä tulee Euroopan 1930-luku mieleen. Populismi ja nationalismi leikkivät tulen kanssa ja somemaailmassa ekstremismi elää. Vahvojen yhteiskuntien populismi toimii osaltansa maailman ongelma-alueiden ääri-ilmiöiden sytykkeenä.

Brexit-äänestyksen jälkeen Britannia on nyt krapula-aamun syövereissä. David Cameronin hasardipolitiikka epäonnistui, vanha Tory-puolue on hajoamisen partaalla, pahimmassa tapauksessa Iso-Britannia natisee liitoksissaan, mutta pahimmat propagandistit hyppäsivät jo rottien tapaan yli laidan. ”Britannia briteille”-hokema oli tietenkin alunperin niin mahdoton ajatus entisen sotilaallisen ja kaupallisen suurvallan ja monikulttuurin sulatusuunin osalta, ettei millään olisi voitu uskoa sellaisen viestin läpimenoon.

Meillä tietoyhteiskunta, digimaailma ja someavaruus tuottavat myös omia outoja ilmiöitä. Täällä kysytään. miten on mahdollista, että Ruotsi kasvaa niin paljon meitä nopeammin, väkimäärä lisääntyy, vienti vetää. Eräs pätevä vastaus on epäilemättä se, ettei tämä olisi tapahtunut ilman maahanmuuttajia. Toinen on se, että Ruotsin vienti aluperin on ollut paljon meitä monipuolisempi ja kolmas on tietenkin vahvempi pääomapohja.

Meillä on nyt meneillään ulkomaalaispolitiikka, joka on räätälöity perussuomalaisten mielen mukaan. Me hakeudumme piiloon Ruotsin selän taakse ja toivomme, ettei meitä huomattaisi. Humanitaariset tarpeet painavat vähän, kun pakkaamme pakolaiset paluukoneisiin ja suljemme silmämme. Näin Suomi osallistuu maailman ongelmien ratkaisemiseen. Näin varaudumme kansainväliseen kehitykseen.

Oli pientä aihetta vahingoniloon kun puolustusministeri Jussi Niinistö USA:ssa joutui lupaamaan erinäisiä miljooneja sotilasapua suojaoperaatioihin Irakiin. Perussuomalaisethan tulivat hallitukseen leikkaaman kehitysapua ja vastaavia kansinvälisiä menoja täysin tarpeettomina ja suorastaan vahingollisina.

Ei Timo Soinikaan ole kovin äänekkäästi vaatinut kehitysyhteistyömäärärahojen poistamista viime aikoina. Ministerivastuu painaa ja propaganda vaimenee. Mutta se mikä vielä siitä näkyy ja kuuluu perussuomalaisten viesteissä on yhtä vastenmielistä kuin aikaisemmin. On ihan oikein, että muiden puolueiden vastuulliset ihmiset puuttuvat perussuomalaisten ja muiden vihapuheisiin.

***

Lopuksi muutama sana ilmiöstä, joka ei ole ihan outo vaan mieluummin notoorinen. Media, Helsingin Sanomien johdolla, on taas alkanut voimakkaasti vaikuttaa SDP:n puoluekokousvalmisteluihin. Puolueen johtoa ollaan jälleen vaihtamassa. Olen havainnut, että ”dinosaurus”-epiteetti on käytössä jopa myös omissa piireissä.

Äsken julkaistu eduskuntavaalitutkimus osoitti kyllä, että SDP:llä on identiteettiongelma. Vihreät ja Vasemmistoliitto ovat vieneet nuoret ja perussuomalaiset duunarit. Nyt myös naiset ovat alkaneet empiä. Nyt olisi korkea aika ryhtyä kokoamaan voimia, vahvistaa sisäistä tunnelmaa, huolehtia yhteistyöstä ammattiyhdistysliikkeen kanssa ja valmistautua johtavan aseman palauttamiseen.

En oikein jaksa uskoa tämän hallituspohjan koossa pysymiseen kolmeksi vuodeksi eteenpäin.