Marttilan mukaan kyse on hallituksen arvovalinnasta, jolla voi olla kauaskantoisia seurauksia yhteiskuntarauhalle ja ihmisten kokemukselle oikeuden toteutumisesta.

Jutussa kerrotaan, että lähtijöiden kalenterit ovat jo täynnä ensi vuodelle sovittuja oikeudenkäyntejä, joita jäljelle jäävät syyttäjät eivät ehdi hoitaa. Lisäksi syyteharkinnassa on jutun mukaan rikosasioita, joista osa on saattanut tapahtua vuosina 2021 tai 2022.

Marttila on huolissaan, mitä tämä tarkoittaa kansalaisten oikeusturvan kannalta.

– Jos kymmenet ja kymmenet syyttäjät saavat leikkausten vuoksi lähtöpassin vuodenvaihteessa, niin millaisiksi käsittelyajat sitten venyvät? Oikeus saada asiansa käsitellyksi kohtuullisessa ajassa on perus- ja ihmisoikeus, eikä hallitus voi leikata siitä ilman vakavia seurauksia, SDP:n ihmisoikeusohjelmatyötä vetävä Marttila sanoo tiedotteessa.

Marttila pitää erityisen huolestuttavana lähisuhde- ja perheväkivaltaan sekä seksuaalirikoksiin liittyvien rikosasioiden viivästymistä.

– Oikeusprosessi on usein edellytys sille, että rikoksen uhrin toipuminen voi alkaa. On kerta kaikkiaan vastoin kaikkia oikeusvaltion periaatteita, että vakavien rikosten käsittely voi kestää vuosikausia.

MARTTILAN mielestä hallituksen linja on ristiriidassa toimivan oikeusvaltion ja yhteiskunnan sisäisen turvallisuuden edellytysten kanssa. Marttila nostaa esiin oikeusministeri Leena Meren (ps.) kommentin Helsingin Sanomille.

– En minä haluaisi, että yksikään syyttäjä joutuisi lopettamaan työnsä, mutta nyt jaetaan niukkuutta. Kaikille hallinnonaloille kohdistuu leikkauksia, Meri sanoo lehdelle.

Marttila sanoo, ettei ole tästä lausunnosta vakuuttunut.

– Hallitus kyllä jakaa niukkuutta oikeudenhoitoon, mutta samaan aikaan se on valmis alentamaan yhteisöveroa miljardiluokan veronkevennyksillä. Oikeusturvasta säästäminen yhteiskuntarauhan kustannuksella ei ole vain lyhytnäköistä, vaan aktiivisen haitallista politiikkaa.

– Erityisen huolestuttavaa on se, että kansalaisten usko oikeusturvaan uhkaa rapistua. Jos ihmiset kokevat, että he eivät saa oikeutta, vaarana on, että luottamus koko järjestelmää kohtaan murenee. Pahimmassa tapauksessa kunnioitus lakeja kohtaan heikkenee tai äärimmillään oikeutta aletaan ottaa omiin käsiin. Sitä kehitystä vastuullinen päätöksenteko ei saa ruokkia.