– Nyt on sellainen paikka, että asianomaisten pitäisi huomata se itsekin. Ainakin ulkopuolisena itse ehdottaisin sen perustamista.

Paperiliiton lakko UPM:n tehtailla on jatkunut jo yli 70 päivää. Koskinen toteaa Demokraatille, että pituus hakee vertaistaan teollisen Suomen historiassa.

Hän ihmettelee voimakkaasti UPM:n toimia.

Koskinen toteaakin, että jos halutaan yrityskohtaisia sopimuksia jatkossa tehdä Suomessa enemmän, niitä ei tule, jos ”UPM:n malli” jää kummittelemaan taustalle.

– Nythän Paperiliittoa tukevat jo kansainväliset järjestötkin ja SAK on liittojensa kanssa sen tukena. UPM on saanut pian kaikki perinteiset työntekijätahot vastaansa. Eihän tämä ole mikään toivetila siitä, miten paikallinen yrityskohtainen sopimus tehtäisiin.

Koskinen katsookin, että työriita on kestänyt jo niin kauan, että usko siihen alkaa mennä, että osapuolet kykenisivät riidan ratkaisemaan. Maaseudun Tulevaisuus uutisoi viimeksi tänä aamuna, että lakkosolmun ratkominen ei ole juuri edennyt. Myös valtakunnansovittelijan pakeilla on käyty.

Koskinen sanoo sen, että kun ratkaisua ei synny, tämä on UPM:lle ja Paperiliitolle molemmille taloudellisesti kova paikka ja myös jo yhteiskunnallekin.

– Jokaisen tahon on nyt annettava periksi ja tehtävä sovinto ja riideltävä sitten seuraavalla kierroksella ne kysymykset, joista ei nyt saada ratkaisua aikaan. Vanha sanonta on, että laiha sovinto on parempi kuin lihava riita.

Koskinen toteaa, että UPM:n ja Paperiliiton riitaa on ajateltu periaatteelliseksi. Koskisen mielestä se ei kuitenkaan ole sitä sen takia, että työnantaja haluaa tehdä useita työehtosopimuksia. Hän toteaa monen yrityksen monipuolistuneen toiminnoissaan, mikä johtaa myös hajonnan lisääntymiseen työehtosopimusasioissa. UPM:stäkin on tullut monialayritys. Siinä mielessä Koskinen ymmärtää, että se haluaa liiketoimintakohtaista sopimista. Siihen Paperiliitto on jo suostunutkin.

– On hyvin luontevaa, että tulee erilaiset sopimukset eri toimialoille. Näin on käynyt monen muunkin työnantajan kanssa. Esimerkiksi teknologiateollisuudessa on tapahtunut samaa. Jokin yritys on ollut tietyn alan työehtosopimuksen piirissä, sitten tulee muuta toimintaa ja mietitään, mikä olisi paras työehtosopimus. Ei tässä ole muuta periaatteellista kuin että niin tiukasti pidetään kiinni pienemmistä kysymyksistä eikä päästä ratkaisuun.

Koskinen pohtii, mikä vaikuttaa siihen, että ”normaalista työtuntiasiasta” ei päästä ratkaisuun vaan siitä on tyllut periaatteellinen. Pattitilanteen taustalla on hänen mukaansa kikyn sisältämä työajan pidennys ja Paperiliitto ei halua tehdä enää uutta samanlaista.

– Aikaisemminhan tes-neuvotteluissa tapahtui niin, että aina tuli jotakin lisää palkansaajille. Kiky-sopimus oli ensimmäinen sopimuskierros, jossa vähennettiin palkansaajien etuuksia. Nyt UPM ainakin julkisuuden mukaan on esittänyt työajan huomattavaa pidentämistä neuvotteluissa ja sitten neuvoteltaisiin siitä, että tapahtuisiko tämä samalla palkalla. On kuitenkin yleinen periaate, että jos työaika lisääntyy, joka tunnista maksetaan palkka. Kiky oli tähän mennessä ainoa poikkeus.

UPM:n toimitusjohtaja Jussi Pesonen oli helmikuussa MTV:n Asian ytimessä -ohjelman vieraana.

– Haluamme taata hyvän vuosiansion. Työaika on 34,5 tuntia viikossa. Haluamme siihen vähän lisää. Ei palkkoja leikata, Pesonen sanoi tuolloin.

Toimittaja huomautti Pesoselle, että jos työtunteja lisätään, silloin käytännössä palkat leikkaantuvat.

– Jos sen niin haluat laskea ja ajatella, niin ehkä se sitten on niin, Pesonen vastasi.

Koskinen toteaa, että palkansaajapuoli on sitä mieltä, että kiky on mennyttä aikaa ja enää ei tarvitse samanlaisia vastaantuloja tehdä.

– Voisikin sanoa, että tämä on se periaatteellinen kysymys, niin kuin se oli kikynkin kohdalla periaattellinen, että lasketaanko käytännössä palkkoja, jos tehdään pidempää työaikaa. Jos asia on vielä pöydällä, UPM:n kannattaisi luopua nyt lisäpalkattomasta tuntien määrän nostamisesta. Se näyttää olevan sellainen kysymys, että palkansaajapuoli ei toista kertaa tule siihen näin lyhyen ajan jälkeen myöntymään, Koskinen sanoo.

– Se ei ole suuri uhraus UPM:lle jos lähdetään siitä, että lisääntyneestä työmäärästä myöskin maksetaan palkka. Työnantajankin pitää ymmärtää aina se, miten työntekijäpuoli ajettelee ne periaatteelliset kysymykset. Jos yhden kerran annettiin kikyssä periksi, niin ei sitä nyt hetimmiten voi uudestaan vaatia. Tällöin tulee työntekijälle se käsitys, että tästä alkaa tulla tapa. Uskallan itse näin sanoa, että jos haluaa neuvotteluissa tuloksia saada, tuosta UPM:n ei kannata pitää kiinni.

Metsäteollisuus ry:n ja Paperiliiton välinen työehtosopimus päättyi 31.12.2021. UPM:n mukaan sillä ei ole jälkivaikutusta, koska UPM ei ole ollut sopimuksen osapuoli. ”Toiminnan jatkuvuuden ja palkanmaksun turvaamiseksi varaudumme järjestämään työehdot vuodenvaihteen jälkeen työlainsäädännön, UPM:n käytäntöjen ja henkilökohtaisten työsopimusten mukaan”, UPM tiedotti marraskuussa.

Seppo Koskinen pohtii kysymyksiä jälkivaikutuksesta yleisellä tasolla. Hän sanoo, että hänellä itselläänkin oli harha, että Metsäteollisuuden luopuessa työehtosopimuksista, voitaisiin siirtyä helposti lakipohjaiseen sopimiseen.

– Käytännössä se ei juurikaan niin tapahdu. Tiedän yhden yhtiön, jossa se aika hyvin onnistui. Mutta se on niin riskipeliä, että en kenellekään suosittele, että suoraan siirryttäisiin ilman työntekijöiden kanssa neuvottelemista omaan järjestelmään, Tässäkin yhtiössä olivat luottamusmiehet vanhan järjestelmän mukaan. Siellä oli ajatus päästä heistä eroon, mutta heidät oli valittu toimikausiksi. Jos työntekijät valitsevat uudelleen luottamusmiehen, onha se luottamusmies edelleen siellä olemassa. Välillä on ajateltu, että luottamusmiesjärjestelmä liittyy vain työehtosopimuksen olemassaoloon, mutta se on ammattiliittoon järjestäytyneiden työntekijöiden oikeus.

Työehtosopumuksilla on työmarkkinakäytännössä vahva jälkivaikutus, koska palkansaajapuoli pitää neuvotteluissa vanhaa työehtosopimusta lähtökohtana. Koskisen käsitys jälkivaikutuksesta on se, että lisäksi oikeudellisesti se syntyy työaikalain perusteella.

Työaikalain mukaan työehtosopimuksen määräyksiä saadaan noudattaa vielä työehtosopimuksen lakkaamisen jälkeen uuden työehtosopimuksen voimaantuloon saakka niissä työsuhteissa, jossa määräyksiä saataisiin soveltaa, jos työehtosopimus olisi edelleen voimassa.

”Jos uutta työehtosopimusta ei tehdä kuuden kuukauden kuluessa edellisen lakkaamisesta, molemmilla sopijapuolilla on kuitenkin oikeus ilmoittaa, että työehtosopimuksen säännöllistä työaikaa koskevien määräysten soveltaminen on lopetettava tuolloin kuluvan tasoittumisjakson päättyessä. Ilmoitus on tehtävä vähintään kaksi viikkoa ennen kuluvan tasoittumisjakson päättymistä”, työaikalaissa lukee.

Palkoista Koskinen sanoo, ettei työnantaja voi työehtosopimuksen lakatessa vain alkaa maksaa mitä palkkaa tahansa, vaan jotenkin täytyy ensin luoda ja sopia uusi palkkausmuoto.

– Käytännön jälkivaikutus on palkkojen osaltakin huomattava.