Toimituksen kommentit
20.11.2026 11:30 ・ Päivitetty: 20.11.2026 11:34
Tämä umpikujakierre syö nyt kokoomuksen kannatusta
Vaaleihin on alle puoli vuotta eikä pääministeripuolue kokoomuksella mene kovin hyvin. Yksi syy kannatuslaskuun on leikkausten ja kannustimien umpikujakierre, catch-22 -nimellä tunnettu paradoksi.
Helsingin Sanomien viimeisimmän mittauksen mukaan kokoomuksen kannatus oli 15,6 prosenttia, mikä on HS:n vuonna 1991 alkaneen mittaushistorian alhaisin lukema.
Lehti ryhtyi mittaamaan puolueiden kannatusta syksyllä 1991, kun Esko Ahon (kesk.) lama-ajan hallitus oli aloittanut toimintansa.
Vuosi on jäänyt vanhemmilla ihmisillä mieleen Neuvostoliiton kaatumisesta ja kapitalismin voitosta. Yleisten syiden takia pitkään paitsiossa ollut kokoomus on sen jälkeen ollut oppositiossa vain kahdesti. Vuosina 2003-2007 ja 2019-2023.
Viimeisin oppositiokausi päättyi vaalivoittoon 20,8 prosentin kannatuksella. Puolue sai luottamuksen yli 640 000 suomalaiselta. Nyt kannatus on yli viisi prosenttiyksikköä matalampi.
KOKOOMUKSEN puheenjohtaja, pääministeri Petteri Orpo on itse selittänyt muutosta suhdanteella. Talous ei ole kasvanut toivotulla tavalla.
Keväällä 2023 kokoomus lupasi talouden lähtevän uuteen nousuun pitkän kuivan kauden jälkeen. Suomeen piti syntyä 100 000 uutta työpaikkaa.
Orpo on toistanut kokoomuksen kannatuksen nousevan, kun talouden käänteestä tulee totta kotitalouksissa.
Vaikka orastava kasvu on pitkästä aikaa käynnistynyt ja työpaikkojen määrän on ennakoitu maltillisesti lisääntyvän, vaalilupaukset eivät ole toteutuneet eivätkä toteudu ennen kevään vaaleja, tuskin edes pian vaalien jälkeen.
Orpo on toistanut kokoomuksen kannatuksen nousevan, kun talouden käänteestä tulee totta kotitalouksissa.
Kun isät ja äidit löytävät taas töitä, heillä on paremmat edellytykset pitää huolta itsestään ja jälkikasvustaan.
TOISTAISEKSI suhdanne on tehnyt hitaasti mutta vääjäämättömästi selvää vain kokoomuksen kannatuksesta.
Syynä on Joseph Hellerin tunnetuksi tekemä catch-22-sääntö, looginen paradoksi, jonka hän esittelee kirjassaan Me sotasankarit.
Kirja kuvaa amerikkalaisten pommituslentäjien elämää Välimeren saarella toisen maailmansodan aikana. Päähenkilö John Yossarian on saanut lentämisestä tarpeekseen, koska hän pelkää alasampumista ja kuolemaa.
Laivueen lääkäri kertoo, että vapautus on mahdollinen mielenterveyssyistä. Jos ihminen on hullu, hänen ei tarvitse lentää. Mutta matkassa on mutka, sääntö numero 22.
Säännön mukaan vain hullu suostuisi lentämään hengenvaarallisia pommituslentoja, joten hulluuteen vetoaminen on terveen järjen merkki.
Aidosti hullu ei taas voi saada vapautusta, koska hän ei hae sitä. Lentämistä on pakko jatkaa.
KOKOOMUKSEN catch-22 liittyy puolueen hyvinvointilupaukseen. Suomalaisilla menee hyvin, kun talous kasvaa ja ihmiset saavat töitä.
Sosiaaliturvalla ei tule toimeen, joten pitäisi hakea töitä saadakseen ”parasta sosiaaliturvaa”, mutta töitä ei ole, joten ihmiset eivät tule toimeen.
Kannustaakseen ihmisiä töihin, kokoomus on leikannut sosiaaliturvaa, koska työ on puolueen mukaan parasta sosiaaliturvaa. Kannustimesta tulee absurdi, kun töitä ei ole tarjolla.
Sosiaaliturvalla ei tule toimeen, joten pitäisi hakea töitä saadakseen ”parasta sosiaaliturvaa”, mutta töitä ei ole, joten ihmiset eivät tule toimeen.
Tästä hyrrästä vapauttaa vain talouskasvu ja ne luvatut uudet työpaikat.
Hellerin romaanihenkilö Yossarian päättää kirjan lopussa paeta kuvitteelliselta Pianosan saarelta Ruotsiin.
Kirja ei kerro miten suunnitelma etenee, mutta hankkeen onnistumista voi pitää suurin piirtein yhtä todennäköisenä kuin talouden käänteen laajamittaista realisoitumista suomalaisissa kotitalouksissa ennen eduskuntavaaleja.
Kommentit
Artikkeleita voi kommentoida yhden vuorokauden ajan julkaisuhetkestä. Kirjoita asiallisesti ja muita kunnioittaen. Ylläpito pidättää oikeuden poistaa sopimattomat viestit ja estää kirjoittajaa kommentoimasta.
