Toinen oli Suomen ukrainalaisten järjestämä mielenosoitus, jossa Eurooppaa vaadittiin irtautumaan Venäjän energiasta.

Hetkeksi kaksi mielenosoitusta yhdistyivät ja Iranin vallankumousta edeltävät leijonakuvioiset liput liehuivat rinnakkain Ukrainan sinikeltaisten lippujen kanssa.

EDELLISENÄ päivänä puhuin Iranista Suomeen paenneen tuttavani kanssa. Hän on seurannut kotimaansa uutisia jatkuvasti sen jälkeen, kun 22-vuotias kurdinainen Jina Mahsa Amini kuoli Iranin siveyspoliisin pidätettyä hänet väkivaltaisesti, koska hänen hijabinsa oli puettu väärin.

Puhuimme myös Suomesta. Tuttavani mukaan monelle iranilaiselle tulee Suomesta ensimmäisenä mieleen Nokia Siemens Networkin myymät valvontalaitteet, joita hallinto käytti kansalaistensa kontrolliin.

”Miksi Suomi on tehnyt kauppaa ihmisoikeuksia sortavan ja terrorismia rahoittavan hallinnon kanssa?” hän kysyi. Hän kertoi myös, että iranilaiset naiset olivat järkyttyneitä siitä, että länsimaiset poliitikot vierailivat maassa hijabit yllään. ”Iranilaisia naisia vangitaan ja kidutetaan hijabien riisumisen takia. Mitä nämä poliitikot haluavat pukeutumisellaan viestiä?”

SEN jälkeen, kun Venäjän hyökkäyssota alkoi, minun on ollut vaikea ajatella tulevaisuutta. Pelko on kaventanut aikaperspektiivini nykyhetkeen. Kampin torilla yhdessä vapautta ja ihmisoikeuksia vaativat ihmiset avasivat ajatuksia siitä, että synkkinä aikoina on mahdollisuus rakentaa tulevaisuutta, jossa menneisyyden virheet eivät toistu.

Toisen maailmansodan kauhut johtivat modernin ihmisoikeusajattelun kehittymiseen ja ihmisoikeuksia, rauhaa ja kansainvälistä yhteistyötä edistävien instituutioiden perustamiseen. Ihanteet eivät koskaan ole toteutuneet eivätkä instituutiot toimineet täydellisesti, kaukana siitä. Silti niiden olemassaolosta on seurannut hyvää.

ON selvää, että maailma on kuunnellut autoritääristen hallintojen näkökulmia liikaa ja niitä vastustavien ihmisten näkökulmia liian vähän. Tämän päivän uutiset saattaisivat olla toisenlaisia, jos venäläisiä, iranilaisia tai afganistanilaisia ihmisoikeuksien puolustajia olisi kuunneltu herkemmin.

Kuuntelemisen voi aloittaa nyt.

Toiminta ihmisoikeuksien, demokratian ja rauhan puolesta on turvallisuuspolitiikan kaikkein lujinta ydintä. Raja-aitoja tärkeämpää on rakentaa siltoja ihmisiin, jotka eri puolella maailmaa toimivat demokratian ja ihmisoikeuksien puolesta.

Tämä koskee myös Venäjää. Mitä syvemmin maa eristetään, sitä tärkeämpää on yhteys ihmisiin, jotka sen sisällä toimivat muutoksen puolesta.