Lähes täsmälleen vuosi sitten, maaliskuussa 2022, sai Stoassa ensi-iltansa Susanna Leinonen Companyn teos Juuret osana Helsingin kaupungin ikäihmisten kulttuurin ja liikunnan kehittämishanketta. Yhteistyö on jatkunut ja nyt oli vuorossa toinen teos, Tatiana Urtevan ARVO.

Urteva on kansainvälistä uraa tehnyt koreografi, joka liittyi tanssijaksi Susannan Leinonen Companyyn vuonna 2019. ARVO on hänen ensimmäinen koreografiansa ryhmälle.

Tähän asti ryhmän kaikki teokset on tehnyt Susanna Leinonen, joten ei voinut välttyä ajatukselta, istuuko esitys ryhmän tyyliin. Kyllä istuu, mutta oman oloisena. Energia ja liikkeiden tarkka aksentointi ovat mukana. Lisänä on eräänlaista surumielistä herkkyyttä sekä erityisesti ryhmän omien tanssijoiden osuuksissa vaativaakin akrobaattista liikettä.

ARVOn tanssijoina ovat ryhmän seitsemän ammattitanssijan ohella 15 ikäihmistä. Rakenteellisesti teoksessa painottuvat eri kokoiset ryhmäkohtaukset, mutta mukana on myös muutama näyttävä soolo ja duetto-osuus. Koko esitys alkaa etunäyttämöllä vanhemman naisen intensiivisellä soololla, jota taustan hämärässä seisova ryhmä sekä paikalle tuleva nuorempi nainen seuraavat. Myös kahden vanhemman miehen tiivis ”kaksintaistelu” reviiristä ja paikasta penkillä jää mieleen.

Totta kai katsoja huomioi sen, että osa tanssijoista on ikäihmisiä, mikä vaikuttaa myös käytettyyn liikekieleen. Tämä seikka ei kuitenkaan nouse mitenkään keskiöön koreografiassa, vaan painopiste on liikkeessä ja sen niin teknisessä kuin tulkinnallisessa toteuttamisessa. Nämä molemmat toteutuvat upeasti.

ARVON AIHEENA on ihmisen identiteetti ja sen rakentuminen. Kenen odotuksiin vastaamme ja mikä osa on tunteilla, haaveilla ja unelmilla. Esitys on kuitenkin sisällöllisesti niin abstrakti, että nämä teemat näkyvät vain kuin taustakohinana. Pääosassa ovat liike, ilmaisu ja kokonaisuuden visuaalinen ilme.

Eräänlaisena ihmisen menneen elämän ja identiteetin rakennuspalikoiden symbolina voi pitää katsota roikkuvaa suurta kimppua käytettyjä kenkiä, joista Jouka Valkaman ja Tuomas Honkasen taidokkailla valoilla muodostuu suojaava puu. Muutenkin esityksen pääasiassa pehmeän sävyiset valot ovat merkittävässä roolissa kokonaisuuden tunnelmassa. Ne eivät kikkaile, mutta toteuttavat omaa tulkintaansa aiheesta.

Sari Nuttusen ruskean ja vaalean sävyiset puvut jatkavat samaa elämän kerroksellisuuden teemaa. Vaatteissa voi olla yllättäviä lisukkeita tai sitten ne ovat hyvinkin riisuttuja. Niissä tavallaan näkyy vuosien aikaan saama kuluttavuus ja hiutuminen.

Juho Suomisen kokoama musiikki- ja äänimaailma kyllä kuuluu, välillä erityisesti voimakkaasti sykkivänä rytminä, mutta jää tarkoituksellisesti taustalle. Sen tehtävä on tukea, ei nousta esille.

ARVO on esitys, jossa nuoremmat ammattitanssijat ja vanhemmat harrastajat ovat tasavertaisia. Sen tavoitteena ei ole näyttää, että ikäihminenkin voi tanssia näyttämöllä, vaan olla täysipainoinen tanssiteos, jonka toteuttamisessa toki on joitakin liikkeellisiä reunaehtoja. Pääpaino on kuitenkin taiteellisessa lopputuloksessa ja se on onnistunut.