Susanna Leinosen uusin koreografia TOXIC on selvästi parin vuoden takaisen Nastyn sisarteos. Ei pelkästään aihepiiriltään, vaan myös sisällöltään, asenteeltaan ja tyyliltään.

Vaikka nyt polttopisteessä on sosiaalinen media ja nimenomaan sen negatiivinen ja myrkyllinen ulkonäköön ja seksuaalisuuteen liittyvä puoli, kohdistuvat nekin aiheet ennen kaikkea naisiin ja tyttöihin, mitenkään väheksymättä somen vaikutusta poikiin ja miehiin.

TOXIC on raju ja agressiivinen, mutta viileästi ja välinpitämättömän röyhkeästi. Musiikki- ja muiden somevideoiden tutusta liikekielestä ja poseerauksista on riisuttu kaikki sensuellisuus ja miellyttäminen. Liikkeistä on tehty toisteisen mekaanisia” tätähän te halusitte, eikö niin” -asenteella.

Esityksen agressiivisuutta ei myöskään missään vaiheessa pureta. Se vain jatkuu erilaisissa enemmän tai vähemmän väkivaltaisissa muodoissa. Ei päällekäyvästi, vaan tiukan tyylikkäästi. Kielteisen sometykityksen aiheuttama tuskakin näytetään oikeastaan vain kerran Tatiana Urtevan esittämässä itsemurhakohtauksessa.

Teoksessa pilkahtelee myös absurdia huumoria, mutta sekin on pikemminkin kylmän vinoa kuin hauskaa.

Leinonen on usein tehnyt teoksiaan vain naistanssijoille. Nyt viiden tanssijan joukossa on myös mies, Aaron Saira. Mutta nimenomaan joukossa. Sukupuolta, ei myöskään naisten, ei mitenkään korosteta, eikä se vaikuta tanssijoiden välisiin suhteisiin. Kaikkia kohdellaan samoin.

Liikekielellisesti TOXIC on ehtaa Leinosta. Se on yksityiskohtaista, fyysisesti vaativaa ja loppuun asti hiottua. Tanssijat toteuttavat sen hienosti. He ovat tiivis ja tasavahva ryhmä, joka tietää mitä tekee ja on vahvasti läsnä tanssissaan.

Visuaalisesti esitys on piirun verran riisutumpi kuin useat aikaisemmat Leinosen teokset. Ihon väriset, mustalla terästetyt asut häivyttävät tarkoituksella tanssijoiden yksilöllisyyttä. Videoita käytetään vain pari kertaa tehosteena, muuten tyhjää tilaa rajataan silloin tällöin valoneliöillä. Esitys on tavallaan paljaana näyttämöllä. Musiikkina on kooste, jonka päällimmäisenä vaikutelmana on sama viiltävä ja kylmä tummanpuhuvuus kuin koko muussakin esityksessä.

TOXIC ei anna vastauksia tai ratkaisuja, eikä ole tarkoituskaan. Toisaalta se todennäköisesti puhuttelee vanhempia somekäyttäjiä aivan eri tavalla kuin nuoria somenatiiveja. Kummillekin se kuitenkin on näkemisen arvoinen puheenvuoro tällä hetkellä äärimmäisen ajankohtaisesta aiheesta.