Harva arvasi, että kokoomuksen vaalisiivousmainoksesta alkaa politiikan jakso, jossa siivoamisesta puhutaan milloin milläkin puoli- tai puoluepoliittisella aasinsillalla.

Viime viikolla historioitsija, kansanedustaja Teemu Keskisarja (ps) kertoi Me Naisten haastattelussaan, miksi hän ei imuriin tai pesukoneeseen koske, vaan vaihtaa perheensä työnjaossa mieluummin kakkavaippoja ja kuljettaa lapsia. Perustelut olivat loogisia: hän osaa nämä hommat parhaiten, eikä ilmeisesti halua opetella muuta.

Viime lauantaina siivoamiseen palasi keskustan puoluevaltuuston kokouksessa Annika Saarikko, joka on retoriikaltaan ehkä Suomen ilmaisuvoimaisin puoluejohtaja.

Saarikon mielestä keskustan paikka on nyt oppositiossa, koska kokoomus ja perussuomalaiset ovat väittäneet osaavansa tehdä valtakunnan suursiivouksen paremmin kuin muut.

SUURI osa suomalaisista äänestäjistä halusi antaa entisen opposition muodostamalle siivousryhmälle tilaisuuden näyttää, miten puhdasta jälkeä heiltä tulee.

Kevään 2023 kokoomus on luultavasti paljon valmistautuneempi ja tehokkaampi yhteiskunnallinen siivoaja kuin mitä se oli Juha Sipilän (kesk) hallituksen jäljiltä keväällä 2019.

Puolueen linja on yhdenmukaistunut ja liukunut konservatiivisemmaksi. Yhdessä perussuomalaisten sekä kristillisten kanssa lopputuloksena olisi varmasti sodanjälkeisen historiamme oikeistolaisin hallitus.

Tietysti monet oikeistohallituksen siivoustoimet, kuten “sopeutuksena” myydyt palvelu-, tuki- ja koulutusleikkaukset tekisivät todennäköisesti silmiä kirvelevän puhdasta jälkeä.

Näillä kovimmilla aineilla jynssätessä saa olla varovainen, etteivät yhteiskunnan arimmat pinnat vahingoitu.

Kokoomus ei kuitenkaan olisi pääministeripuolueena tyhmä tai kuuro. Puolueessa on halua kuunnella myös opposition, palkansaajien ja elinkeinoelämän näkemyksiä siivoustavoista tai pesuaineista – sekä kykyä paimentaa kumppaneitaan siihen.

OPPOSITIOSSA oleminen on puolueille enemmän omien kasvojen pesemisen ja perusteellisen tuuletuksen aikaa.

Sitä vallan ja vastuun nuhjaannuttamat ryhmät todella tarvitsevatkin, että pääsevät aikanaan taas saunapuhtaina liikkeelle.

Keskusta uskoo, että se löytää itselleen uuden alun ja pesee ikkunansa niin, että maakuntaväestö näkee niistä paremmin tulevaisuuteen. Vasemmistoliitonkin jälkipyykkiin tulee todennäköisesti vielä melkoinen linkous.

Vihreät etsivät jo uutta pyykkäriä ja aiempaa luonnonmukaisempia pesuaineita aatteensa kirkastamiseen.

Demarienkin on nyt syytä olla rohkeita ja luopua hivenen omahyväisestä ajattelustaan “vain me osaamme syväpuhdistaa riittävän hellävaraisesti”. Eduskuntaryhmän kasvu oli merkki siitä, että moni äänestäjä luottaa puolueen pesutaitoihin yhtä hyvin, olipa SDP vastedes oppositiossa tai hallituksessa.

Siksi nyt olisi hyvä aika päästää kokonaan uudet moppaajat liikkeelle, näyttämään mitä he osaavat tai eivät osaa.

Kansa kyllä huomaa nopeasti, jos Petteri Orpon ja Riikka Purran Suomi-siivouksen jälki ei tilaajaa eli äänestäjää miellytä.