Saksa ja Ranska käytännössä jakoivat painavimmat virat keskenään. Euroopan komission puheenjohtajaksi valittiin 30 tunnin maratonneuvottelujen päätteeksi Angela Merkelin hallituksen puolustusministeri Ursula von der Leyen. EU-parlamentin ajaman kärkiehdokasmenettelyn mukaan paikka olisi kuulunut suurimman europuolueen EPP:n Manfred Weberille, mutta päämiehet päättivät luopua menettelystä.

– Taustalla oli Ranskan presidentin Emmanuel Macronin ajatus, että Eurooppa-neuvoston pitää ottaa valta takaisin itselleen, joten neuvotteluissa jouduttiin lähtemään puhtaalta pöydältä. Kaksi merkittävintä virkaa, EKP:n johtaja ja komission puheenjohtaja, jaettiin Saksan ja Ranskan välillä, Miettinen sanoo.

Euroopan keskuspankin pääjohtajaksi valitaan kansainvälisen valuuttarahaston IMF:n pääjohtaja, ranskalainen Christine Lagarde.

– Kärkiehdokasmenettely oli osa tätä lähestymistapaa. Toinen kehityskulku viimeisen kymmenen vuoden aikana on ollut jäsenmaiden vallan vahvistuminen, erityisesti Saksan ja Ranskan välinen sopimusmenettely, mikä on näkynyt eurokriisin hoidossa.

Kevään EU-vaalien myötä myös keskustaliberaali Alde koki muodonvaihdoksen, kun tilalle syntyi Macronin puolueella vahvistettu Uudeksi Euroopaksi nimetty ryhmä. Keskustaliberaalien ja Macronin vaikutus näkyy Miettisen mukaan muun muassa Eurooppa-neuvoston puheenjohtajan nimityksessä. Tehtävään valittiin Belgian pääministeri Charles Michel.

EU-vaalien myötä kansanpuolue EPP ja sosialistiryhmä S&D menettivät enemmistöasemansa, mikä ennakoi Miettisen mukaan lisää tarvetta kompromisseille.

– Kun kaksi ryhmää ei voi enää sopia suurista linjoista keskenään, kompromisseja joudutaan hakemaan enemmän suhteessa yksittäisiin kysymyksiin ja koalitiot muodostuvat jokaisen kysymyksen kohdalla erikseen.

Pääministeri Antti Rinteen (sd.) mahdollisuudet neuvotella EKP:n johtajan nimitys Suomeen kaatuivat Frans Timmermansin puheenjohtajahaaveiden myötä. Sosialisteja edustavaa Timmermansia kaavailtiin komission johtoon.

– Kun Timmermansin ympärille kasattu paketti hajosi, Saksa ja Ranska jakoivat merkittävät paikat keskenään. Siinä oli keskeinen syy, että EKP:n johtajan paikka meni Suomelta ohi. Suomen ehdokkuus olisi joka tapauksessa ollut kompromissi. Jos isot maat eivät pääse sopuun, pienten ehdokkaiden mahdollisuus kasvaa.

Vallan tasapainon keikahtaminen EU-parlamentilta Eurooppa-neuvoston suuntaan kasvattaa Miettisen mukaan pääministereiden valtaa suhteessa europarlamentaarikkoihin.

– Neuvoston rooli on korostumassa kysymyksissä, missä EU:lta vaaditaan radikaaleja reformeja. Esimerkiksi talous- ja rahaliiton sekä yhteisen maahanmuuttopolitiikan kehittämisessä neuvoston rooli on jatkossa entistä tärkeämpi. Sisämarkkinoiden sääntelyssä mepeillä voi olla valtaa, Miettinen sanoo.