Uudet tilat vihkii komeasti käyttöön dramaturgiopiskelija Camilla Rantasen käsikirjoittama näytelmä Otteita, joka on samalla Kansallisteatterin nuorten teatteriosasto Kantin esikoisteos. Näytelmän sovituksesta ja ohjauksesta vastaa Satu Linnapuomi.

Esitys on toteutettu yhteistyössä Teatterikorkeakoulun ja Tampereen yliopiston teatteriopinahjon Nätyn kanssa. Otteita-esityksessä nähdään siis nuoria, pääosin vielä ammattiin opiskelevia näyttelijöitä.

Rantanen on käyttänyt käsikirjoituksensa pohjana helsinkiläisten nuorten haastatteluja. Mielenterveys, ilmastonmuutos ja epävarmalta tuntuva tulevaisuus ovat esityksessä hallitsevia aiheita mutta näiden välissä myös ystävyyden ja muista välittämisen teemat välkkyvät kirkkaana.

Näytelmän eräänlaisena runkona toimii kulttimainetta nauttiva, amerikkalainen nuortenelokuva Breakfast Club vuodelta 1985. Elokuvan tapaan myös Otteita seuraa joukkoa jälki-istuntoon joutuneita nuoria. Esitysten nuorten on istunnon jälkeen osattava vastata kysymykseen ”Kuka luulit olevasi?”.

Nuoret jalkautuvat etsimään vastausta eri suunnista ja katsojat saavat valita ketä seuraavat. Otteita on esityksenä immersiivinen. Ne ovat viime aikoina olleet suorastaan trendi. Immersiivisyydellä tarkoitetaan osallistavaa teatteria, joka pyrkii upottamaan katsojan maailmaansa hälventämällä esityksen ja katsojan välistä rajapintaa. Katsojasta halutaan tehdä kokija.

Otteita ei kuitenkaan pakota katsojaa mihinkään vaan kaikessa on läsnä lempeys ja kunkin rajojen kunnioittaminen. Katsojakokijat voivat liikkua tilassa vapaasti ja valita asiat, joita katsovat ja mihin osallistuvat. Koska kyse on valinnoista, kaikkea ei voi tietenkään nähdä. Merkittäväksi kokemuksessa nouseekin kiinnostavasti myös se mitä jää näkemättä.

Esitys elää vahvasti myös sosiaalisessa mediassa ja matkapuhelimen avulla esitykseen saa halutessaan myös interaktiivisen tason.

Kokemisen arvoinen konepajamiljöö

Puitteet ovat esityksessä upeat. Vanha ja valtava konepajan rakennus luo oivat raamit immersiiviselle esitykselle. Rouhean kaunis halli on jo itsessään ilmestys mutta Sanna Levo on lavastuksellaan täyttänyt tilaa hienosti. On monia erilaisia, värikkään yksityiskohtaisia huoneita, joista osa heijastelee henkilöhahmojen luonteen laatuja. Huoneita kiertelee mielellään ja tilasuunnittelu tekee esityksen maailmaan sukeltamisen helpoksi.

Näyttelijät tekevät intensiivistä työtä ja ovat hyvin läsnä ympärillä parveilevista sekä lähelle tulevista katsojista huolimatta. Vaikka jälki-istuntoaan kärsiviä oppilaita pääsekin liki, jäävät henkilöhahmot etäisiksi.

Yksittäisiä kehityskaaria merkittävämpää on kuitenkin esityksen välittämä kuva maailmasta ja ennen kaikkea tulevaisuudesta Z-sukupolven silmin.

Harmillisen lyhyestä esityskaudesta huolimatta esityksen toivoisi löytävän yleisönsä, sillä Otteita varmasti vetoaa kohderyhmäänsä. Immersiivinen esitys tuo myös raikasta vaihtelua Kansallisteatterin perinteisempiin teatterikeinoihin nojaavaan muuhun ohjelmistoon.